Muistelkaamme…

13.2.2018 by Päivittelyä 1 kommentti

Wäinö Aaltosen museossa on viime viikolla avautunut Hannu Väisäsen koskettava näyttely nimeltä Anna Ahmatovan neljä huonetta. Kyseessä on kymmeniä maalauksia, valokuvia, videoita, esineitä ja installaatioita käsittävä kokonaisuus, joka liittyv runoilijan elämään ja Fontankan taloon, jossa Ahmatova vietti suurimman osan elämästään.

Runoilija vietti valtaosan elämästään julkaisukiellossa ja kotiarestissa. Valmiina minä hetkenä hyvänsä tulla kuljetetuksi työleirille. Koska runojen hallussapitokin oli Neuvostoliitossa rikos, Ahmatova sopi lähimpien ystäviensä kanssa, että nämä opettelevat sikermän runoja, polttavat todistusaineiston ja säilyttävät runot muistissaan tuleville polville. Anna Ahmatovan perintö on kallis tänäkin päivänä kun mielipiteiden esilletuomisesta niin monessa maailmankolkassa voi joutua hengenvaaraan.

Hannu Väisänen haluaa jakaa näyttelyn sanoman tämän päivän museovieraiden kanssa kutsumalla kaikki osallistumaan eräänlaisiin ”muistitalkoisiin”. Väisänen on lähestynyt kävijöitämme seuraavanlaisella kirjeellä:

”Hyvä ystävä ja hyvä muistin ystävä!

Teen näyttelyn yhteyteen eräänlaisen muistamisen ja muistin installation. Ja tarvitsen apuasi sen toteuttamiseen. Jos haluat auttaa minua, toimi seuraavasti: Opettele joku teksti ulkoa. Teksti voi olla mikä tahansa; runo, resepti, värssy, sananlasku, loru. Saattaa olla, että sinulla on valmiina muistissasi joku ulkoa oppimasi teksti. Tekstin ei tarvitse olla pitkä. Tärkeintä on, että valitset tekstin itse. Kun olet varma, että osaat tekstin ulkoa, kirjoita ja printtaa seA4-kokoiselle arkille. Polta sitten arkki jossakin turvallisessa paikassa. Katso, että paperiarkki on kokonaan palanut ja tuhkaantunut. Kun tuhka on kylmennyt, hienonna tuhka mahdollisimman tasaiseksi. Kerää tuhka pieneen suljettavaan pussiin. Tuo tuhkapussi WAMiin, jossa museovalvojat siirtävät tuhkat vanhoihin ranskalaisiin säilytysastioihin.

Muistomerkki-installaatiossa ei ole kyse kuolemasta tai vainajasta, vaan se ylistää muistia ja samalla tekee kunniaa Anna Ahmatovalle, jolle omien teosten ulkoa oppiminen oli ainut tapa tallentaa ne tulevaisuuteen. Muistamisen tuhkaa kerätään koko näyttelyn ajan.”