Vanhan Passin elämystila Karjalohjalla on aloittanut kuluneena kesänä pienimuotoisen galleriatoiminnan. Päivi Häkkinen ja Liisa Hietanen olivat ensimmäiset kutsutut taiteilijat ja marraskuun alusta on mahdollista tutustua Jenni Tieahoon. Galleriatoiminta painottuu nyt sisätiloihin – kulttuurinavettaan – mutta tarkoituksena on jatkossa esitellä teoksia myös ulkona.
Päivi Häkkinen: ”Toipilas”. Kuva: Päivi Kiiski
Kuvanveistäjä Päivi Häkkinen (s. 1975) rakentaa veistoksistaan tarinallisia, teatraalisia kokonaisuuksia, joiden ihmishahmot esitetään traagisissa ja usein myös groteskeissa yhteyksissä. Vakavissa aiheissa on siten myös humoristisia sävyjä. Muistan vuonna 2002 hätkähtäneeni Helsingin kaupungin taidemuseon kokoelmanäyttelyssä esiteltävän Antakee armoo –teoksen ääressä. Päivi Häkkisen, Marko Karpowin ja Joonas Salusjärven yhteistyönä syntynyt mm. eläinten kalloja ja ravun saksia materiaaleinaan käyttävä veistosryhmä jätti varjoonsa muut näyttelyn työt. Tähti oli syttynyt!
Nyttemmin Häkkinen on jo kansainvälisesti menestynyt taiteilija, jonka teoksia kuuluu merkittäviin museokokoelmiin. Viimeksi taiteilija myi sarjan teoksiaan Turun kaupungin taidekokoelmaan. Häkkisen teosten välinen dialogi syntyy aina uudelleen eri näyttelytiloissa; jokainen esillepano luo uuden tarinan, uuden kerrostuman. Nykytaiteelle luonteenomaiseen tapaan katsoja saa tehdä veistoksista myös omia tulkintojaan. Ehkä omasta kokemusmaailmasta löytyy tangeerauskohtia tai jopa tarttumapintaa Häkkisen taiteen hullunhauskoihin kohtauksiin. Myös tämän gallerian teoksia on lupa tulkita vapaasti ja Vanhan Passin isäntä näkeekin niissä voimakasta symbolismia. Veistokset tuntuvat viittaavan iskelmästä tuttuun tekstiin: Kaiken takana on nainen.
Liisa Hietanen ”Pirkko”.
Kuvanveistäjä Liisa Hietanen (s.1981) on vuonna 2012 valmistunut kuvataiteilijaksi Tampereen ammattikorkeakoulusta. Hän on osallistunut useisiin yhteisnäyttelyihin – erityisesti sellaisiin, joissa käsitellään kuvanveiston laajentunutta kenttää. Vuonna 2011 taiteilija osallistui ”Turku – Euroopan kulttuuripääkaupunki” –hankkeen kuvanveistokatsaukseen ja teokset saavuttivat suurta suosiota. Hietanen käsittelee tuotannossaan banaaleja arkipäivän tilanteita ja käyttää tekniikkanaan neulomista ja virkkuuta. Kulttuuripääkaupunkivuoden Wäinö –näyttelyä suunnitellessaan taiteilija kertoi työskentelystään seuraavasti: ”Lähdin taidekouluun opiskeltuani ensin vaatetusalaa. Luulin jättäneeni tekstiilit taakseni, mutta palasin niihin saman tien. Lämpöpatterin tai lavuaarin virkkaaminen langasta käy jostain syystä järkeeni paremmin kuin jakkupukujen ompelu. Teokseni saavat luonteensa pienten vinoutumien tai materiaalin muutoksen kautta. Työni esittävät aiheita realistisesti siinä täysin onnistumatta. Siksi niiden tekeminen on mielenkiintoista. Neulominen ja virkkaaminen eivät ole neutraaleja menetelmiä. Työn arvotukset, tehokkuuden ja nopeuden vaatimus, kertakäyttöisyys ja helppous rinnastuvat virkatuissa käyttöesineissä hitauteen ja pehmeyteen. Pidän siitä, että teos muotoutuu pienin elkein ja siitä, että työ on lähes loputonta. Eniten pidän välivoitoista, kun saan jonkin osan kokonaan valmiiksi.”
Jenni Tieaho: ”Piehtaroiva hevonen”. Kuva: Seppo Juurikko
Tavallaan Hietanen kehittää edelleen pop-taiteen klassikon, Duane Hansonin, estetiikkaa. Hietanen ei kuitenkaan Hansonin tavoin käsittele tuotannossaan pelkästään ihmishahmoja. Myös patteri, jatkojohto ja WC saavat hänen käsiensä kautta uuden, hieman nyrjähtäneen elämän. Näyttelyssä esillä oleva Pirkko -hahmo liittyy taiteilijan henkilöhistoriaan. Vahvat muistot jättänyt opettaja on tänä päivänä joutunut nurkkaan. Opettajalla ei ole enää samaa valta-asemaa kuin ennen. Liisa Hietasen taide jatkaa omalla persoonallisella tavallaan suomalaisen arjen ja kansanelämän kuvauksen historiaa. Liisa Hietasen työt ovat jo jättäneet Vanhan Passin ja hänen tilalleen on astunut Jenni Tieaho.
Jenni Tieaho (s.1969) teki piehtaroivan hevosveistoksen alunperin Akseli Gallen-Kallelan museon TUOHI – näyttelyyn Tarvaspäähän vuonna 2012. Tämä näyttely kuului Helsingin design pääkaupunkihankkeeseen. ”Piehtaroiva hevonen oli siis yksi Tuohi-näyttelyn töistäni, mukana oli myös tuohinen hevospää ja kaksi tuohista varsaa”, taiteilija muistelee. Jenni Tieahon teokset kertovat suomalaisten metsien, järvien, jäkäläisten kallioiden ja avarien peltomaisemien usein tarunomaisia, mystisiä ja maagisia tarinoita. Kuusenhavut, männynkävyt, heinät, sammalet, kasvien juuret tai puunkuoret punoutuvat kertomuksiksi, joihin kätkeytyy luonnon oma ilmaisuvoima. Hevosen hahmot ovat Tieaholle embleemejä, avainkuvia. Ne saapuvat mielikuvien metsästä, johon verrattuna oikeat metsät ovat vain kalpeita vihjeitä. Jenny Tieaho kertoo, että hevoset ovat unien siltoja, jotka kutsuvat mukaansa matalalla hörinällään ja ystävällisellä katseellaan.
Päivittelyä 