Ohjaaja Tuija Kokkonen tekee taiteellista väitöstutkimusta Teatterikorkeakouluun ihmisen suhteesta ei-inhimilliseen ( = interspecies communication). Kronopolitiikka koirien ja kasvien kanssa on monella tapaa interaktiivinen teatteriesitys. Esitykseen kutsutaan yleisö avoimella haulla – jokainen saa tehtäväkseen lukea koirille ja huonekasveille koira-aiheista kirjallisuutta. Tämä lajienvälinen esitys keskittyy lukemisen aktiin ja tarkastelee, mitä tapahtuu ihmislukijalle kun hänen todistajansa on muu kuin ihminen, kun todistajalla on toisenlainen vastaamisen tapa, ruumis tai varsi. Esityksen puitteissa voi liikkua lajienvälisen kommunikaation ja ei-tietämisen hienovaraisella alueella. Kokkonen on soveltanut menetelmää laajemminkin. Kanssaesiintyjinä ovat toimineet mm. muurahaiset, linnut, puut, kalliot, pilvet ja sade. Psykoanalyytikko Jaques Lacan´in käsitykset tukevat Kokkosen lähestymistapaa, sillä hän vertaa taidemaalaria puihin, jotka pudottavat lehtensä tai lintuun, joka pudottaa sulkia. Tätä taidemaalarin määritelmää voi laajentaa koskemaan taiteilijuutta yleensä.
Lue koiralle Kuva: Turun kaupunginkirjasto
Osallistuin esitystaiteen keskuksessa Suvilahdessa järjestettyyn yölliseen, himmeästi valaistuun lukutapahtumaan. Minun kirjakseni valikoitui Kafkan novelli Erään koiran tutkimuksia (1922) ja lukutovereikseni amerikanakita Maranello sekä ruukussa oleva sitruunamelissa. Meitä ihmis- ja kasviosallistujia oli parikymmentä, koiria kolme. Tunnelma oli rauhallinen ja meditatiivinen. Puheet muuntuivat tasaiseksi taustahyrinäksi ja koirat vaelsivat paikasta toiseen. Välillä lukeminen keskeytyi ja pääasiaksi muodostui hurttien rapsuttaminen.
Tätä kirjaa luin koiralle ja sitruunamelissalle.
Kuva: PK
Koirille lukeminen sinänsä ei ole uutta, sillä se on vakiintunut kirjastojen käyttämäksi menetelmäksi, jolla oppimisvaikeuksista kärsivät lapset saadaan rohkeammin lukemaan. Turun kirjastopalvelujohtaja Inkeri Näätsaaren mukaan menetelmää on menestyksekkäästi sovellettu myös Turussa. Uutta Kokkosen hankkeessa on se, että tapahtumalle luodaan tieteellis-taiteellinen konteksti.
Tuoreesta Koirien maailmanhistoria –tietokirjasta voi lukea, mihin kaikkeen koiria on vuosituhansien saatossa käytetty. Richard Wagnerista kerrotaan, että hän soitti uusia sävelkulkuja usein ensin lemmikkikoiralleen. Freud puolestaan oli kahdeksan koiran isäntä – ja hän käytti koiria vertailukohtana ihmiselle esitellessään käsityksiään evoluutiosta. Koirat ovat toimineet myös filmitähtinä, muistattehan Lassien ja Rin-Tin-Tin´in. Ja kuka voisi unohtaa avaruusaikamme sankarikoiran, Laikan.
Koirille lukemista Suvilahden tapahtumassa
Lukemattomat taiteilijat ovat kuvanneet ihmisen ja eläimen, erityisesti ihmisen ja koiran, välistä ikiaikaista suhdetta. Tea Mäkipään (s.1973) Not without my dog on Laumeierin veistospuistoon toteutettu installaatiosarja, joka tarkastelee maailmaa koiran näkökulmasta, koiralle tärkeiden aistialueiden välityksellä. Kaisu Koivisto (1962) puolestaan käyttää teostensa raaka-aineina eläinten luita, hampaita, nahkoja ja turkkeja. Varmasti eniten mediajulkisuutta ja kuohuntaa on aiheuttanut taiteilija Teemu Mäki (s. 1967) nk. Kissantappovideollaan.
Samanhenkistä on Guillermo Vargas Habacucin ”koirataide” . Viime vuonna costaricalaistaitelija kohautti maailmaa näännyttämällä näyttelyssään nälkään kadulta löytämänsä kulkukoiran. http://www.youtube.com/watch?v=e2syFxTgI5M On järkyttävää, että lukuisat ihmiset kävivät seuraamassa tapahtumaa, mutta kukaan ei tuntunut piittaavan eläimen kohtelusta. Lopulta koira kuoli. Habacuc on puolustanut menettelyään sillä, että kulkukoiria kuolee jatkuvasti kaduilla eikä kukaan piittaa niistä. Itse en hyväksy eläinten pahoinpitelyä (taiteessa) vaikka taiteilijalla olisi miten hyvänsä korkealentoinen perustelu toiminnalleen.
Paitsi koirille, myös linnuille on omistettu useita merkittäviä teoksia. Einojuhani Rautavaaran(1928 – ) Cantus Arcticus on konsertto linnuille, samoin Olivier Messiaen´in (1908-1992) pianosarja Catalogue d´oiseux. Robert Bressonin elokuvassa Au hasard Balthasar pääosassa on aasi Balthasar sekä Marie-tyttö, jonka lemmikki eläin on. Elokuvassa lapset hyväksyvät aasin tasavertaisekseen, ei-inhimilliseksi toverikseen. He kastavat sen ja leikkivät sen kanssa. Vaikka aasi on ”vain” eläin, tässä elokuvassa sekin kuuluu uskonnon suoman armon vaikutuspiiriin.
Tea Mäkipää ”Not without my dog” -installaatio Kuva: Tea Mäkipää
Taiteilija Terike Haapoja (s. 1974) nostaa tohtoriseminaarissaan Tuija Kokkosen tavoin esille kysymyksen, onko nykytaide vain inhimillisille olioille tarkoitettua. Tämän käsityksen mukaan taide olisi pyrkimystä ihmisolemuksen ymmärtämiseksi ja ei-inhimillinen rajautuisi ulkopuolelle. Vain ihmiset olisivat kykeneviä ymmärtämään puhetta ja mimiikkaa. Näin ajateltuna taide muuttuu kuiluksi muiden kuilujen joukossa. Kuvanveistäjä Paula Salmela on eri mieltä. Hänen Iiri-koiransa on yksi Porvoon Taidehallin vakiovieraista. Taidehallin näyttelykoordinaattori Annele Hytönen tulkitsee asiaa seuraavasti: ”Koira reagoi herkästi omistajansa mielentilaan. Kun omistaja kokee nautintoa, niin koirakin usein rauhoittuu. Se saa sillä tavoin taiteesta elämyksiä”. Vielä radikaalimmin eläinten tuntemuksista kertoo uunituore Jonathan Balcombinen teos ”Eläimellinen nautinto”. Suosittelen!
Tutkimusten mukaan lehmät lypsävät paremmin kun niille soittaa Mozartia. Ja itse kullakin on varmaan ystävä, joka puhuu kukille ja antaa näille paitsi substraalia, myös rakkautta. Helposti unohdamme, että myös ihminen on eläin, laji muiden lajien joukossa. Nobelkirjailija J.M.Coetzee onkin sanonut:’ Eläimet ovat täällä maailmassa siksi että ne näyttävät meille, etteivät eläminen ja kuoleminen ole niin vaikeaa kuin luulemme’.
Päivittelyä 