Uskonnon historian museo avattiin Kazanin katedraalissa vuonna 1932 nimellä ”Uskonnon historian ja ateismin museo”. Museo perustettiin korvaamaan Leningradin uskonnonvastainen museo, joka oli toiminut muutaman vuoden Iisakin kirkossa. Uuden museon myötä toiminnan painopiste ja näkökulma muuttui tieteellisemmäksi ja se toimikin aluksi Neuvostoliiton tiedeakatemian alaisuudessa. Uskonnon historian ja ateismin museon tarkoituksena oli tutkia mm. uskontoa monimutkaisena yhteiskunnallis-historiallisena ilmiönä, uskonnollisten näkemysten ja kulttien evoluutiota, uskonnon asemaa yhteiskunnassa eri aikakausina, uskonnon psykologisia ulottuvuuksia, uskonnollisia liikkeitä, maallistumisprosesseja sekä uskonnon ja taiteen suhdetta. Erityinen painopiste oli edelleenkin ateismin propagoimisessa. Museon alkuperäinen kokoelma oli peräisin Kunstkamera-museosta, Eremitaasista, Taideakatemian kirjastosta ja venäläisestä museosta.
Museo toimi Kazanin katedraalissa vuoteen 2000, jolloin se siirtyi uusiin tiloihin Pochtamitskaja-kadulle. Museon nimi muuttui myös Valtiolliseksi uskontojen historian museoksi. Ateismin julistaminen ei ollut enää museon päätehtävä, vaan uskontoihin alettiin suhtautua sallivammin. Paljon on vettä virrannut Nevassa, sillä viime viikolla saimme lukea Pokémon go -peliä kirkkotiloissa pelaavasta miehestä, joka passitettiin välittömästi tutkintavankeuteen ”uskovien tunteita loukkaavan toiminnan vuoksi”. Edessa saattaa olla jopa 5 vuoden vankeustuomio. Samoin perustein tuomittiin jokunen vuosi sitten myös ”Pussy riot” ryhmä vankilaan.
Wäinö Aaltosen museossa avataan tänään näyttely ”Taide, uskonto, valta”, joka on koottu Uskontojen historian laajoista kokoelmista. Näyttely on esillä aina 11.12.2016 asti. Uskonnolla ja kuvataiteella on pitkä ja tiivis sidos toisiinsa. Uskonnollisen taiteen merkitys ja tehtävä on aikojen saatossa vaihdellut puhtaasti uskonnollisen sanoman opettavasta välittämisestä monitulkintaiseen poliittisen vallan ylläpitämiseen. Sana on muuttunut kuvaksi ja ideologiaksi. Wäinö Aaltosen museon laaja näyttelykokonaisuus ottaa osaa ajankohtaiseen keskusteluun taiteen, uskonnon ja vallan suhteesta. Näyttelyssä tarkastellaan aiheltaan uskontoon liittyvien taidteosten suhdetta sekä taiteen sisäisiin muutostendensseihin että yhteiskunnallisiin valtasuhteisiin eri aikoina.
Taiteen, uskonnon ja vallan väliltä voi löytää monisyisiä suhteita. Mikäli haluaa ymmärtää taideteoksen välittämää viestiä, on olennaista pohtia millaiseen kulttuuriseen kontekstiin teos on syntynyt. Esimerkiksi teoksen käytötarkoitus, tilaajan toiveet ja taiteilijan asema ovat eri aikoina ja eri kulttuureissa vaihdelleet voimakkaasti. Taiteen tekeminen itsessään voi olla uskonnon harjoittamista. Näin on laita esim. ikonitaiteessa. Taideteos voi virittää uskonnolliseen hartauteen tai opettaa lukutaidottomia tärkeimmistä uskonkappaleista. Kuva voi liittyä myös konkreettisesti sanaan ja muodostua pyhistä kirjoituksista kuten esim. islamilaisessa taiteessa.
Toisinaan poliittisia ja uskonnollisia agendoja voi olla vaikeaa erottaa toisistaan. Kuvataidetta on käytetty myös mediana uskonnonvastaisten aatteiden levittämiseen. Toisaalta taideteokset voivat levittää voimakkaan poliittisia ennakkoluuloja toisia uskonnollisia ryhmiä kohtaan. Uskonnollisen kuvaston tuhoaminen on myös kulttuurin tuhoamista.
Uskontojen historian museon laajoista kokoelmista kootussa näyttelyssä on mukana runsaasti teoksia mm. Francisco Goyalta, Mhail Nesterovilta ja Viktor Vasnetsovilta. Maailman valtauskontoihin liittyviä teoksia on näyttelyssä 1600-luvulta 1970-luvulle. Runsaat 230 teosta kattavassa näyttelyssä on mukana myös uskonnonvastaisia teoksia. Näyttelyn on kuratoinut näyttelyamanuenssi Susanna Hujala.
Päivittelyä 