Hiljaista ja pimeää…

Ei hyvyys saavu huutaen, se kulkee hiljaa kuiskaten. (Eino Leino)

Muista ikivanha totuus: vain tyynessä vedessä voi taivas kuvastua. (Erkki Melartin)

Hiljaisuus on suuren voiman lähde. (Lao Tzu)

Mikään ei voimista auktoriteettia niin paljon kuin hiljaisuus. (Leonardo da Vinci)

Lopussa emme muista vihollistemme sanoja vaan ystäviemme hiljaisuuden. (Martin Luther King Jr)

Hiljaisuus on uni, joka ruokkii viisautta. (Francis Bacon)

Hiljaisuus on kultaista, kun et keksi hyvää vastausta. (Muhammad Ali)

Hiljaisuus on halveksunnan täydellisin ilmaisu. (George Bernard Shaw)

Valitse kaikista hyveistä hiljaisuus, sillä sen kautta kuulet toisten epätäydellisyydet ja peität omasi. (George Bernard Shaw)

Se, joka ei tiedä, miten olla hiljaa, ei tiedä, miten puhua. (Ausonius)

Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava. (Wittgenstein)

Lähteet: Merkitys.org, Psychologytoday.com

Mitkä hiljaisuuden lajit puhuttelevat sinua? Uskon, että jokainen löytää yllä olevasta kavalkaadista  oman suosikkinsa. Listasta uupuu kuitenkin mm. luonnossa ja meditoinnissa kohdattava hiljaisuus. Vaivaannuttavien tilanteiden luoma hiljaisuus on vielä oma lukunsa, samoin mykkäkoulu.

Joka tapauksessa hiljaisuus myy. Ainakin jos on uskominen Pohjois-Karjalassa lanseerattua Hikuma-hanketta, joka tuotteistaa hiljaisuuselämyksiä etenkin aasialaisille turisteille. Euroopan sosiaalirahasto ESR:n tukemassa hankkeessa on mukana Itä-Suomen yliopisto ja ryhmä paikallisia yrittäjiä. Äänimaisematutkija Noora Vikman tarkentaa, että hiljaisuusmatkailu ei tarkoita täydellistä äänettömyyttä, vaan se on myös äänimaailmaa, jossa hennotkin äänet voi selvästi erottaa omikseen. Luontoympäristössä se on mahdollista. Suurkaupungissa puolestaan äänet sekoittuvat jatkuvaksi humuksi.

Haukiputaalle ollaan suunnittelemassa oikein hiljaisuuden matkailumaata Silentium-hankkeen puitteissa. Hankkeessa on mukana seitsemän yliopistoa sekä MEK, Sitra, Metsähallitus ja metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. Oulun yliopiston arkkitehtiopiskelijat ryhtyvät suunnittelemaan keskusta oppilastöinään tänä syksynä. Matkailukeskus tarjoaisi ohjatun päivärytmin, jossa hiljaisuuden ohjelmaa on pari tuntia aamupäivisin ja pari tuntia iltapäivisin. Se voi olla hiljaisuutta taidetiloissa, metsässä, järvellä tai meditaation parissa.

Meille työikäisille on jo pitempään ollut tarjolla hiljaisuuden retriittejä osana tykytoimintaa, mutta tätä suomalaista uusiutuvaa luonnonvaraa ei tähän mennessä ole osattu kunnolla markkinoida ja tuotteistaa.  Tästäkö siis suomalaisten seuraava NOKIA, kun vaurastuneet, mutta stressaantuneet kiinalaiset ja intialaiset alkavat jonottaa metsäpoluille ja nuotiotulille, yksinkertaisten elämysten pariin? Pilkkiminen, saunominen ja järvellä soutelu nousevat arvoon arvaamattomaan?

Hiljaisuus ja tavoitteeton oleminen ovat kaikkein luonnollisin olotila eläville olennoille.  Selvimmin tämän voi havaita, kun tarkkailee eläimiä, jotka ovat luonnostaan rentoutumisen mestareita. Ihminen on kasvanut erilleen hiljaisuudesta ja olemisesta nykyisen nopeisiin tuloksiin tähtäävän yhteiskunnan vanavedessä. Olemista pidetään ajanhukkana tajuamatta, että olemisen hiljaisuus on portti korkeamman luovuuden ja toiminnan lähteelle. Oleminen ei ole toimettomuutta. Ihmisen alitajunta aktivoituu olemisen hiljaisuudessa uudella tavalla, mikä tekee mahdolliseksi ongelmien kohtaamisen ja ratkaisemisen vapautuneemmassa, intuitiivisemmassa luovuuden tilassa.

Taiteen kohtaaminen on oma hiljaisuuden lajinsa. Taidemuseot, nuo taiteen temppelit, pyrkivät luomaan kiireettömän tilan eksistentialististen kysymysten kohtaamiseen. Kuka minä olen? Mikä on ihmisen paikka maailmassa? Mitä on aika? Miten yhteiskunnassa tulisi elää? Mitä kauneus minulle merkitsee?

Viime viikkoina on lehdissä ollut useampia juttuja myös pimeydestä. Marraskuu ei olekaan ankeuden perikuva vaan loistava mahdollisuus downshiftaamiseen, kirjallisuuden harrastamiseen ja hämäränhyssystä nauttimiseen.

Minna Sjöholm: ”Joki”. Kuva: Minna Sjöholm

Minna Sjöholm: ”Toiset”. Kuva:Minna Sjöholm

Minna Sjöholm: ”Penkki”. Kuva: Minna Sjöholm

Turkulainen taidemaalari  Minna Sjöholm ottaa galleria Amassa esillä olevassa näyttelyssään kaiken irti hiljaisuudesta ja pimeydestä. Äänettömät, öiset katunäkymät kutsuvat sumuun ja sateeseen, mutta myös hämäriin sisätiloihin. Varjomaiset ihmishahmot kulkevat harvakseltaan melankolisessa kaupunkimaisemassa.

Turun jokirantaa valaisee sentään Mario Mertzin neonvaloteos ”Fibonacci sekvenssi”. Tunnelma lähentelee Edward Hopperin ikonisia suurkaupunkinäkymiä, joissa eksistentiaalisessa yksinäisyydessä kuvatut ihmiset ovat kuitenkin yksilöllisemmin tunnistettavia.

Minna Sjöholm: ”Metro”. Kuva: Minna Sjöholm

Helsingin Sanomat ky­syi lu­ki­joil­ta, mi­kä mar­ras­kui­ses­sa Hel­sin­gis­sä on pa­ras­ta (HS 17. 11. 2014). Idea ”Me ra­kas­tam­me Hel­sin­kiä mar­ras­kuus­sa­kin” -liik­kees­tä tu­li Hel­sin­gin kau­pun­gin­joh­ta­ja Jussi Pajuselta, jo­ka he­rät­te­li hel­sin­ki­läi­siä naut­ti­maan kau­pun­gis­ta myös vuo­den pi­meim­pä­nä ai­ka­na. Toi­set ra­kas­ta­vat Hel­sin­kiä mar­ras­kuus­sa juu­ri sik­si, et­tä on pi­meää. Toi­set taas sik­si, et­tä Hel­sin­gis­sä pi­meyt­tä pää­see pa­koon: kaup­pa­kes­kuk­siin, lii­kun­ta­sa­lei­hin, jou­lu­va­lo­jen lois­tee­seen, ta­pah­tu­miin ja mu­seoi­hin.

Osaa lu­ki­jois­ta in­nos­ta­vat Hel­sin­gin met­sät ja nii­den ve­ti­nen pi­meys. Met­sis­sä val­lit­see maa­gi­nen ja hä­myi­nen tun­nel­ma. Näin ku­vai­lee yk­si vas­taa­ja: ”Ra­ju luon­to, myrs­kyn pau­hu me­rel­lä, pärs­keet vas­ten ran­ta­luon­toa, ku­moon pus­ke­va tuu­li ja vih­lo­va, kas­vo­ja pis­te­le­vä sa­de. Luon­to joh­dat­taa mi­nut elä­män pe­rus­ky­sy­mys­ten ää­rel­le.”

Jos Suomeen syntyminen ei ole ihan lottovoitto, niin mukava syntymäpäivälahja kuitenkin – varsinkin jos ymmärtää nauttia hiljaisuudesta ja pimeydestä. Hyvää itsenäisyyspäivää!