Halloweentarinointia…

Törmäsin ensimmäistä kertaa käsitteeseen ”Halloween” oppikouluaikanani, jolloin luin innokkaasti Tenavat –sarjakuvia. Mystinen ”Suuri kurpitsa” jäi askarruttamaan mieltäni, samoin ”karkki vai kepponen” -leikki. Suomeen Halloweenin rantautuminen ei ollut vielä alkanut eikä alkaisikaan moneen kymmeneen vuoteen. Toista on tänään. Kaupat pullistelevat erilaista noitarekvisiittaa ja elintarvikealalla kerrotaan, että kurpitsojen myynti on kasvanut räjähdysmäisesti. Halloweenin historiaan liittyvä kuoleman ja yliluonnollisen tematiikka näkyy juhlan ulkoisissa ilmenemismuodoissa; kauhun elementtejä on läsnä sekä pukeutumisessa että koristelussa – jopa ruokatarjonnassa. Halloween on kuitenkin harmiton, karnevaalimainen juhlapäivä, jolloin sekä lapset että aikuiset saavat hieman hullutella.
Halloween liittyy monissa maissa pyhäinpäivään, jota vietetään mm. Yhdysvalloissa, aina 1. marraskuuta ja halloweenia siis 31. lokakuuta. Suomessa pyhäinpäivää (entinen pyhäinmiestenpäivä) sen sijaan vietetään aina lauantaina, joka osuu 31.10. – 6.11. väliseen aikaan. Tänä vuonna (2015) se oli viime lauantaina eli 31.10.
Halloween on alun perin muinaisten kelttien perua. Keltit viettivät kesäkauden päätteeksi sadonkorjuujuhlaa, josta alkoi talvikausi ja uusi satovuosi. Juhlaa kutsuttiin nimellä ”Samhain” ja sen aikana uskottiin samana vuonna kuolleiden vainajien sielujen matkaavan kuolleiden valtakuntaan. Heidän matkaansa helpotettiin uhraamalla heille ruokaa ja eläimiä ja sytyttämällä palavia kokkoja. Suomessa vastaavaa juhlaa kutsuttiin maatalousyhteiskunnan aikana kekriksi.
Mutta kuinka kurpitsasta tuli halloweenin symboli? Tarina kertoo irlantilaisesta miehestä liikanimeltään ”Stingy Jack” (pihi, saita, itara, kitsas), joka kutsui Paholaisen kanssaan drinkille. Liikanimensä mukaisesti Jack ei halunnut maksaa juomia, vaan houkutteli Paholaisen loihtimaan itsensä kolikoksi, jolla Jack voisi maksaa juomat.
Kun Paholainen teki työtä käskettyä, Jack ei maksanutkaan kolikolla juomia, vaan pisti sen taskuunsa. Taskussa hänellä oli hopeinen risti, joka esti Paholaista palaamasta takaisin omaan hahmoonsa. Lopulta Jack vapautti Paholaisen sillä ehdolla, että tämä ei vaivaisi Jackia vuoteen, ja jos Jack kuolisi, tämä ei vaatisi hänen sieluaan omaksi.
Seuraavana vuonna Jack houkutteli Paholaisen kiipeämään puuhun noutamaan hänelle hedelmän. Kun Paholainen oli puussa, Jack piirsi puun kuoreen ristin, jotta Paholainen ei voisi tulla alas ennen kuin lupaisi Jackille olla vaivaamatta tätä kymmeneen vuoteen.
Pian tämän jälkeen Jack kuoli. Jumala ei voinut hyväksyä taivaaseen moista olentoa. Paholainen puolestaan piti sanansa; hän ei vaatinut Jackin sielua, mutta ei päästänyt häntä myöskään helvettiin. Hän lähetti miehen pimeään yöhön harhailemaan vain hehkuva kekäle valonaan.
Jack pani kekäleen koverretun lantun sisälle, jotta se palaisi pitempään ja valaisisi hänen päämäärätöntä matkaansa maan päällä. Irlantilaiset alkoivat puhua hänestä nimellä ”Jack of the Lantern”, josta kurpitsalyhdyn englanninkielinen nimitys ”Jack o’lantern” on lyhennys. Irlantilaiset ja skotit omaksuivat tavan tehdä lyhtyjä kaivertamalla pelottavia naamoja milloin perunaan milloin lanttuun tai nauriiseen ja asettelemalla niitä ikkunoille ja ovien eteen vaeltavien pahojen henkien pelottelemiseksi. Kun he muuttivat siirtolaisina Amerikkaan, he löysivät kurpitsan, joka oli kuin tehty lyhtyjen kaivertamiseen.
Amerikkalaisille lapsille halloween on nimenomaan päivä, jolloin saa luvalla kiertää ovelta ovelle karkkia kerjäämässä (trick-or-treating). Erään tulkinnan mukaan tapa on peräisin Englannista, jossa köyhät kulkivat pyhäinpäivää seuraavana päivänä (All souls day) talosta taloon kerjäämässä (souling) ja heille tarjottiin erityisiä leivonnaisia (soulcakes). Tällaisen leivonnaisen saatuaan kerjäläinen (souler) lupasi rukoilla talon vainajien puolesta.
Nykyisin tapa on täysin maallistunut ja karkkia tai muita herkkuja, kerjätään ihan vain oman suun nautinnoksi. Ja vieläpä uhataan kepposella, jos oven avaaja heittäytyy kitsaaksi. Tässä kohdassa kannattaa muistaa miten kävi saidalle Stingy Jackille!)
Trick-or-treating (Karkki vai kepponen) muistuttaa luonteeltaan suomalaista virpomisperinnettä. Meillä lapset, lähinnä tytöt, pukeutuvat palmusunnuntaina noidiksi ja lähtevät virpovitsat kainalossa soittelemaan naapureiden ovikelloja makean palkkion toivossa. Vastapalveluksena lahjoittaja virvotaan ”tuoreeks terveeks tulevaks vuueks”. Noitapuvut ja virpomisvitsat on yleensä tehty itse melko pienin kustannuksin.
Amerikkalaiset lapset sen sijaan panostavat naamiointiinsa huomattavasti enemmän. Kaduilla vilisee kummituksia, vampyyreita, noitia, punasarvisia paholaisia, luurankoja ja jos jonkinlaisia viikatemiehiä. Hämähäkkimiehistä, Lepakkomiehistä ja muista TV:stä tutuista nykyhahmoista puhumattakaan. Halloween on meren takana kaupallisesti yksi vuoden tärkeimpiä juhlapäiviä.
Suomessa Halloween tavallaan aloittaa pimeän ajan juhlakauden, joka jatkuu sitten erilaisten pikkujoulujen merkeissä, edelleen Lucian päivänviettoon ja päättyy joulupyhiin ja uudenvuoden juhliin. Halloweeninviettoa on moitittu kaupalliseksi tuontituoteeksi, mutta minun mielestäni pimeässä ja kylmässä pohjolassa ei voi marras-tammikuun välillä viettää liikaa juhlia. Lisää vaan valoja, laulua ja lämmittävää glögiä!