Päivittelyä

Päivi Kiiski toimii kuvataidejohtajana Turun museokeskuksessa. Rakastaa koiria, elokuvia ja ympäristötaidetta. Inhoaa maksalaatikkoa, kylmyyttä ja siivoamista.


Jätä kommentti

Satojatuhansia kävijöitä…

Frame järjesti viime viikolla taidemuseo- ja galleriaväelle HAM:ssa tilaisuuden, jossa  se esitteli pilottiselvitystään suomalaisten taidegallerioiden toiminnasta ja tilastoinnista. Keväällä 2017 tehdyn kyselyn tulokset paljastavat toimijoiden suuren kirjon niin toiminnan laajuuden kuin muotojenkin osalta.

Tilastoinnin kohdejoukkona olivat kaikki vuonna 2016 toimineet suomalaiset taidegalleriat, joita paikannettiin 116 kappaletta yhteensä 26 eri paikkakunnalta. Puolet gallerioista sijaitsee Helsingissä. Taidegallerioita ylläpitävissä toimijoissa on niin yksityisen, julkisen kuin kolmannen sektorin organisaatioita.

Tilastokyselyihin vastasi yhteensä 66 galleria eli 57 % kaikista gallerioista. Kyselyllä selviteltiin taidegalleroiden näyttely- ja muuta toimintaa, sopimus- ja korvauskäytäntöjä, taloutta ja henkilöstöä sekä alan suhdannenäkymiä.

Kyselyyn vastanneisiin gallerioihin tehtiin vuonna 2016 lähes 700 000 (sic!) käyntiä. Kyselyn perusteella voidaan arvioida, että kaikkiin gallerioihin tehtiin kaiken kaikkiaan noin 1,3 miljoonaa käyntiä.

Galleriat järjestivät lähes 1 200 näyttelyä sekä lukuisia muita tilaisuuksia ja tapahtumia. Tyypillisesti galleriassa on kymmenestä kahteenkymmeneen näyttelyä vuosittain. Gallerioiden näyttelyissä oli kaikkiaan noin 3000 taiteilijaa, joista reilu 10 % ulkomaalaisia.

Taidemessuille kotimaassa tai ulkomailla osallistui neljäsosa gallerioista. Teosmyynti oli 10,3 miljoonaa euroa, joka tuli pääasiassa yritysmuotoisten gallerioiden myynnistä.

Taidegalleriat esittävät pääasiassa ammattitaiteilijoiden nykytaidetta. Vähintään 80 % esitti valokuvataidetta, maalaustaidetta, kuvanveistoa tai installaatioita. Myös mediataidetta, piirustustaidetta, grafiikkaa tai äänitaidetta oli yli puolessa vastanneista gallerioista. . Performanssia, sarjakuvataidetta ja taidekäsityötä oli kutakin esillä reilussa kolmanneksessa gallerioista.

Frame kehittää edelleen tilastointia kokemusten ja palautteen avulla. Tavoitteena on tuottaa jatkuvia ja vertailukelpoisia aikasarjoja, jotka mahdollistavat alan muutosten ja kehityskulkujen seuraamisen sekä tulevaisuuden ennakoinnin ja suunnitteun.

Tämän pilotin tarjoama informaatio on tavattoman kiinnostavaa. Taidemuseopuolella vastaavanlaista tilastointia on harjoitettu jo vuosikymmeniä. Framen tilastointitiedot vahvistavat käsitystä, että taidegalleriat ovat tavattoman hienoja ja monipuolisia kulttuuritoimijoita suomalaisen kuvataiteen kentällä. Erityisen hienoa on se, että gallerioiden näyttelyt ovat kaikille ilmaisia! Suuri kiitos ja kunnia siis suomalaisille galleristeille!

Mainokset


Jätä kommentti

Vanhaa viiniä uusissa leileissä

En ole kauhean kiinnostunut vanhasta taiteesta. Elämäntyö nykytaiteen parissa on näköjään tehnyt tehtävänsä. Nyt on kuitenkin Sinebrychoffin taidemuseossa esillä valokuvataiteilija, joka siirtää omaperäisellä tavalla Caravaggion visuaaliseen mailman nykyvalokuvaan.

Italialaisen valokuvataiteilija Andrea Angionen näyttelyssä ”Terribilis est locus iste” on esillä kahdeksan suurikokoista teosta. Tavalliset ihmiset ovat näiden dramaattisten valokuvateosten päätähtiä vieden ajatukset 1500- 1600 -lukujen suuriin mestareihin. Andrea Angione on syntynyt Toscanan Orbetellossa vuonna 1977. Hän opiskeli dramaturgiaa, ohjaamista ja valokuvausta Grossetossa ja Firenzessä. Valmistumisensa jälkeen hän ohjasi useita lyhytelokuvia. Elokuva-alalla saadut kokemukset innostivat Andrea Angionen digitaalisen valokuvauksen pariin. Hän kehitti omaperäisen esitystavan, jossa voimakkaalla valon käytöllä korostetaan aiheiden asetelmallisuutta ja dramaattista tunnelmaa.

Angionen ensimmäinen valokuvanäyttely ”Terribilis est locus iste” oli esillä Palazzo Barberinissa Roomassa ja galleria Permanentessa Milanossa vuonna 2009. Taiteilija haluaa yhdistää klassisen maalaustaiteen nykyajan digitaaliseen valokuvaan ja luoda jotain ainutlaatuista ja uutta. Näin lopputulos asettuu visuaalisesti maalauksen ja valokuvan välimaastoon. Vaikutteet Caravaggion taiteesta ovat teosten pohjalla, mutta sommitelmat kaikkine yksityiskohtineen, valon käyttö ja malleina toimivien henkilöiden ohjaus on Angionen oman luovan työskentelyprosessin tulosta.

Andrea Angionen työskentely on hidasta ja vaatii paljon valmistelutyötä. Tärkeintä on löytää aiheeseen sopivat mallit, asettaa heidät rooleihinsa ja luoda kokonaisuudelle oikeanlainen tunnelma. Näyttelyn nimi on  niin ikään huolella valittu. Se löytyy pienen eteläranskalaisen Magdalan Marialle vihityn kirkon portin yläpuolelta, Rennes le Chateau -nimisessä kylässä. Suomeksi käännettynä se tarkoittaa ”Tämä on kunnioitusta (tai pelkoa) herättävä paikka”. Raamatusta otettu sitaatti jatkuu suomeksi sanoilla ”Tässä on varmasti Jumalan huone ja Taivaan portti”. Dramaattiset sanat sopivat Angionen luonteelle. Sinebrychoffin taidemuseon punaisen kellarin näyttelytila teki taiteilijaan vahvan vaikutuksen. Tilan tunnelma syventää teosten merkitystä ja tuo esille niiden yhtymäkohdat elämän mysteeriin, pyhyyden, kärsimyksen ja kuoleman välillä.


Jätä kommentti

Parodia ja tekijänoikeus

Hiljattain suomalaistaiteilija Miina Äkkijyrkän ja norjalaistaiteilijan Bjarne Melgaardin välillä puitiin tekijänoikeuskiistaa, johon liittyy ensiksi mainitun taiteilijan lehmähahmojen käyttäminen jälkimmäisen taiteessa. Muutama vuosi sitten tuomioistuimessa puitiin puolestaan ”Pelastakaa Pedofiilit” -sivuston tekijänoikeudellista asemaa. Vuonna 2007 Raisio Oy lähestyi taiteilija Jani Leinosta uhkaavalla kirjeellä. Raisio väitti Leinosen Elovena-paketteihin maalaamien teosten rikkovan yhtiön tavaramerkkiä. Leinonen kehysti kirjeen ja ripusti sen näytille seuraavassa näyttelyssä, eikä uhkailusta kuulunut sittemmin. Huhtikuussa Image-lehden kannessa ollut kuva yhdisti Muumi- ja Tom of Finland -kuvastot, mistä Muumien oikeuksia hallinnoivan Moomin Charactersin edustajat närkästyivät. Tapauksia yhdistää vastaajan vetoaminen parodiaan.

Suomen laissa on parodian mentävä aukko, joten tuomioistuimen päätökset tällaisissa riitatapuksissa ovat olleet hyvin vaihtelevia.Parodiaa on yritetty hahmottaa vapaan muuntamisen termejä käyttäen, mutta tulkinnat eivät ole olleet yksiselitteisiä. Entä mitä sitten on parodia?

Parodia on lähtökohtaisesti epäitsenäistä. Se nojaa imitaatioon, mutta on aina toinen. Taustalla on parodioidulle teokselle vieras tarkoitus. Parodia on monikerroksinen tyylilaji. Se ei typisty epäkaupalliseen ilmaisuun, kritiikkiin tai komiikkaan. Se mahdollistaa muutoksen. Ivassaan se voi samanaikaisesti ihailla. Hyökätessään se voi samalla valjastaa kohteensa myönteisiin tarkoituksiin.

Parodia luo uusia merkityksiä, toistaa ja uudelleenkirjoittaa. Se kartuttaa ja kommentoi kaanonia.  Käsittelyssä ja ivattavana voivat olla monenlaiset kulttuuriset instituutiot ja ikonit. Olisi ongelmallista, mikäli parodialle tulisi saada siinä hyödynnetyn teoksen tekijän lupa.

Tekijänoikeuslainsäädäntöön pitäisi saada tarkempi parodian määrittely. Lakimies Herkko Hitanen Turre Legal -.lakiasiaintoimistosta ehdottaa seuraavaa uudeksi laiksi: ”Julkistetusta teoksesta saa jokainen valmistaa muunnellun teoksen, jonka tarkoitus on saattaa alkuperäinen teos, teoksesta ilmenevä tekijän aate tai yhteiskunnallinen näkemys arvostelun kohteeksi. Parodian kohteena olevaa teosta saa valmistaa kappaleina ja sen saa saattaa yleisön saataville siinä laajuudessa kuin se on tarpeen parodiatarkoituksen saavuttamiseksi. Parodiateoksen tekijänoikeus ei riipu tekijänoikeudesta alkuperäiseen”.


1 kommentti

Mauno Koiviston hautamuistomerkki

Monet Hietaniemen hautausmaalla vierailleet ovat ihmetelleet Mauno Koiviston hautakiven vaatimattomuutta. Etenkin kun vieressä on massiivinen Kekkosen hautakivi ja toisella puolella tykistökenraali Nenosen jykevä hautapaasi.

Koiviston hautakivi ei kuitenkaan ole lopullinen. Elokuussa valtioneuvoston kanslia asetti toimikunnan, jonka tehtävänä on johtaa hautamuistomerkin toteutusta. Se valitsee muistomerkin tekijän ja seuraa hankkeen etenemistä. Toimikunnassa ovat mukana mm. Ateneumin johtaja Susanna Pettersson ja Aalto-yliopiston professori Pirjo Sanaksenaho.

Kaikki presidentit ovat saaneet muistomerkkinsä kuoleman jälkeen. Edustaisi huonoa makua teettää muistomerkki ennakolta, jotta se olisi sitten valmiina kun presidentti siirtyy ajasta ikuisuuteen.

Koiviston haudan ympärillä on lukuisia presidenttejä ja poliitikkoja. Hautamuistomerkkien tarkoituksena on tavalla tai toisella kuvata kohdettaan. Suomen pitkäaikaisimman presidentin Kekkosen muistomerkki on hautausmaan suurimpia yksittäisiä kiviä. Taiteilija Pekka Jylhä näki Harri Holkerin uran aallokkona. Aaltojen päälle hän sommitteli joutsenen.

Hautamuistomerkkejä ovat tehneet maamme eturivin kuvanveistäjät. Presidentin hautamuistomerkin tekeminen on taiteilijalle suuri kunnianosoitus ja meriitti. Kovin moni ei ole päässyt niitä tekemään. Etenkin kun Wäinö Aaltonen vei työt monilta taiteilijoilta. Aaltonen nimittäin pääsi toteuttamaan peräti neljän presidentin hautamuistomerkit: Mannerheimin, Rytin ja Paasikiven muistomerkit ovat Hietsussa ja Svinhufvudin Luumäellä. Ja presidentti Kallion muistomerkin teki hänen oma poikansa.

Jännittävää nähdä, millaisen muistomerkin Koivisto saa, kuka saa kunnian toteuttaa se ja miten se kuvaa presidenttiä. Tuleeko haudalle satamanosturi vai lentopallo?

 


Jätä kommentti

Eero Markukselan Kiina

Galleria Duetossa on juuri päättynyt Eero Markukselan ”Tussimalauksia” -niminen näyttely. Näyttelyn teosten tekniikkana on traditionaalisen kiinalaisen tussimaalausten välineistö. Kiinalainen kulttuuri, sen ajattelu, runous ja kuvan rakentamisen tapa vetävät Markukselaa puoleensa. Hänen taiteessaan ilmenee kuvan ja kirjoitetun kielen yhteenkuuluvuus. Näyttelyn teoksissa hän on soveltanut kiinalaisen kalligrafian työskentelytapaa.

Markuksela on tehnyt Kiinaan useita näyttely- ja työskentelymatkoja vuosien 2006-2015 aikana. Kiinassa pidetyt yksityisnäyttelyt ovat olleet siellä merkittävissä taidemuseoissa eri puolilla maata,mm. suurissa kaupungeissa: Luoyang Keltaisenjoen rannalla, Huangshan Jangtse-joen laaksossa ja Suzhou Keski-Kiinassa.

Edustava otos Markukselan teoksia on myös Turun kaupungin taidekokoelmassa: ”Muutosten kirja, osa 2” -teoskokonaisuus käsittää yhdeksän valokuvaa vuosilta 1996-2009. Ne liittyvät taiteilijan henkilöhistoriaan: yksi fotoautomaattikuva jokaiselta vuodelta. Näistä on tehty kuvasuurennokset. Teokset ovat toinen osa laajemmasta sarjasta, jota taiteilijan on tarkoitus jatkaa edelleen. Pienet muutokset kasvoissa havainnollistavat ajan kulun. Yhdeksän on kiinalaisen ajattelun mukaan täydellisyyden luku. Kiinan kulttuurihistorian klassikkoteos on myös nimeltään ”Muutosten kirja”, joka tunnetaan toisella nimellä ”I Ching”.

Markuksela kertoo, että hänen identiteettinsä on muovautunut monen tien kautta. Se ei ole pysyvä vaan muuttuu koko ajan ajan virrassa. Taiteilija kertoo: ”Minä olen ja hengitän tähtisumua. Minua on siivittänyt taiteilijana eksistentiaalinen kokemus siitä, miksi elän juuri tässä ajassa. Tätä kokemusta on vaikea määritellä, mutta se asettaa tekijän katsomaan asioita etäältä”.

Kiinalainen myytti erakkorunoilijoista Hanshanista ja Shidestä on elänyt Kiinassa yli  1000 vuotta. Heidän kerrotaan aseneen Tian tain luolissa lähellä buddhalaista Guoqinan temppeliä Zhejiangin maakunnassa. ”Olen käynyt luolilla ja temppelissä. Voin hyvin ajatella, että myytti on totta ja että luolissa on asuttu hyvin varhaisina aikoina. Erakot olivat vetäytyneet luoliin ja ruoaksi he saivat riisintähteitä vanhasta temppelistä. Hanshanin kerrotaan kirjoittaneen runoja kiviin, puunrunkoihin ja temppeleisen seiniin. Runoja on säilynyt yli 300. Varmuutta niiden kirjoittajasta ei ole”.

Myyttiset erakkohahmot muodostuivat legendaksi, mikä on Markukaselan mukaan hieno samaistumisen kohde. He eivät ehkä eläneetkään todellisina ihmisinä, vaan ovat tarinoiden muokkaamia. Hanshan tuli Markukselaa vastaan henkilönä, jonka olemassaolosta ei ole siis historiallista todistusaineistoa. Identiteetti , josta ei ole varmuutta. Se on taiteilijalle vapauttava tarina. Markuksela on päätynyt ulos länsimaisesta modernismista ja kiinalainen tussimaalauksen tradition on tullut hänelle tärkeäksi.

”Minua kiinnostaa ensisijaisesti erilaisten elementtien ja välineiden yhdistäminen; sellaisten, mihin ei ole totuttu – maalaus, teksti, valokuva ja video. Olen kirjoittanut nuoruudestani saakka. Käsitetaiteen piirissä kirjoittaminen on vakiinnuttanut paikkansa. Samaten valokuva luontuu siinä osaksi kirjoittamista ja maalausta. Koen, että kaikki kuvataiteen ympärillä tapahtuva on aikamme punaista tomua ja multaa. Punainen tomu tulee buddhalaisuudesta ja multa meidän viljapelloiltamme”, kertoo taiteilija.


Jätä kommentti

Äänimaailma ja jäätikkö

Helsinki Contemporary -galleriassa on 3.9.2017 asti esillä Hans Rosenströmin yksityisnäyttely, joka tutkii suhdettamme luontoon ja toisiimme. Näyttelyn eri teokset ovat kuin etappeja yhteisessä aikajanassa – näennäisesti toisistaan riippumattomia hetkiä, jotka nivoutuvat ja tarkentavat yhteistä kertomusta, Rosenström kuvailee.

Galleriatilaa hallitsee narratiivinen, monikanavainen ääni-installaatio ”The Sea – Chapter I”. Teos on jatkumoa Rosenströmin  ”Shoreline”-ääniteokselle, joka esitettiin kesä-heinäkuussa 2017 kansainvälisessä Garden-triennaalissa ARoS Kunstmuseumissa, Aarhusissa, Tanskassa. Teoksessa lomittaiset äänet käsittelevät kysymyksiä luonnon ja ihmisyhteisöjen vuorovaikutuksesta. Rosenström on kirjoittanut tekstin yhdessä palestiinalaisen runoilijan Farab Chamman kanssa.

Ääniteos saa seurakseen kaksi suoraan valokuvapaperille valotettua, laajaa fotogrammisarjaa, joissa Rosenström kuvaa aikaa ja luonnon muuttuvaisuutta jäätikköjään kautta. ”Jökusarlon I ja II” seuraavat kahden Islannista poimitun jääpalan sulamisprosessia. Vuosisatojen saatossa paineen alla syntyneen jään muutoksen dokumentointi muistuttaa seurauksista ihmisen voimakkaasti muovaamassa maailmassa.

Näyttely päättyy valokuvadiptyykkiin ”BBC29.03”, joka on saanut alkunsa Britannian EU-eroprosessin synnyttämästä neuvottomuuden tunteesta. Kuvat esittävät 50 artiklan käynnistämisen hyväksymistä Britannian parlamentissa maaliskuussa 2017, joka merkitsi virallista alkua maan irtautumiselle Euroopan unionista. Näyttelyn valokuvia ei ole jälkikäsitelty, vaan ne ovat dokumentaatioita suorasta BBC:n lähetyksestä, jossa ulkopuolinen häiriö on rikkonut television digitaalisen kuvan.

Lontoossa 4 vuotta asunut ja työskennellyt Hans Rosenström (s.1978) tunnetaan installaatioistaan, jotka painottavat kokijan läsnäoloa ja käsittelevät tämän suhdetta ympäröivään hetkeen ja tilaan. Rosenströn käyttää ääntä, tekstiä, valoa sekä rakennettuja elementtejä. Hänen teoksiaan on nähty mm. Bonniers Konsthallissa, Palais de Tokyossa, ARoS-triennaalissa ja Wäinö Aaltosen museossa.  

 


Jätä kommentti

Finlaysonilla tapahtuu…

Tein viime viikolla perinteisen Tampereen kesänäyttelymatkani. Sara Hilden, Tampereen taidemuseo ja Vapriikki kuuluivat perusrepertuaariin ja tarjolla oli myös uusi kohde: mailman ensimmäinen ja ainoa Muumimuseo.

Suurimman vaikutuksen kuitenkin teki Finlaysonin alueen kehittyminen monimuotoiseksi taidekohteeksi.  Suomessa on tavallista, että taidetta viedään kesäaikaan epäperinteisiin tiloihin ennen kaikkea maaseudulle. Finlayson Art Area on sikäli poikkeuksellinen, että se keskittyy suuren kaupungin keskustaan.

Hankkeen takana on idearikas ja tarmokas Grafiikanpaja Himmelblaun omistaja ja johtaja Pertti Ketonen.  Finlayson Art Area on pystytetty alueelle jo kolmannen kerran ja joka kerta näyttely on vaan laajentunut.  Taidetta on ripoteltu kaikkiin mahdollisiin tiloihin ja esillä ei toden totta ole pelkästään grafiikkaa. Itse Himmelblau esittelee ”100 Miina Äkkijyrkkää” -aiheisen veistosnäyttelyn. Esillä on teoksia Miinan aivan varhaiselta kaudelta, mutta katseenvangiksi ulkotiloihin on pystytetty ”Holy Calf”-niminen romuauton osista koottu monumentaalinen teos. Nelimetrisen veistoksen kuljettaminen keskelle historiallista tehdasmiljöötä ei ollut mitään lastenleikkiä. Vanhan tehtaan portteja ei ollut suunniteltu näin suuren teoksen kulkuväyläksi, vaan teos täytyi siirtää nykyiselle laitumelleen suuren nosturin avulla.

Mäntän Gösta-museossa esillä oleva Riiko Sakkisen ”Rajat kiinni” -näyttely laajenee myös Finlaysonin alueelle ja Marko Vuokola on tuonut esille pysähdyttävän paikkasidonnaisesti suunnitellun valokuvainstallaation. Väinö Linnan aukion ja Finlaysoninkujan välikköön on toteutettu värikäs katumaalaus, jonka pinnalla kulkevat runoilija Anna Elina Isoaron runot. teoksen on maalannut katutaiteilija Ville Färsaaret. Sisäpihoilla on useampikin katumaalaus, mm. jättikokoinen räsymatto, jonka tekemiseen myös yleisö sai osallistua suosituksi nousseessa maalaustapahtumassa Museoiden yössä 20. toukokuuta.

Finlaysonin alueella on useampikin melko laaja näyttely. Kiinalaissyntyisen Canal Cheong Jagerroosin ja Nanna Suden näyttely ”Rajaoja rikkomassa” jatkaa Tampereen jälkeen matkaansa entisestään laajentuneena Salossa, Jyväskylässä, Joensuussa, Rovaniemellä ja Chengdussa Kiinassa  Laaja on myös Kyösti Kakkosen taidelasikokoelman katsaus. Esillä on 80 designteosta, joista osa on rakastettuja ja kaikkien tuntemia ja osa designharvinaisuuksia, joita monikaan ei ole koskaan aikaisemmin nähnyt. Esillä oleva kokonaisuus on vain pienehkö otos liikemies ja taidekeräilijä Kyösti Kakkosen kokoelmasta, joka keskittyy erityisesti vuosiin 1920-1970.  Näyttelyssä on teoksia Alvar Aallolta, Timo Sarpanevalta, Helena Tynelliltä, Kaj Franckilta ja Tapio Wirkkalalta. Finlayson Art Area esittelee myös Fanni Niemi-Jukolan videotaidetta, ROP-taiteilijakaksikon veistoksia, Pasi Karjulan puutöitä ja HC Bergin viimeaikaista tuotantoa. Finlaysonin alueen yhteydessä voi tutustua myös Taidekeskus Mältinrannan näyttelyihin.

Tampereen näyttelykierrokselle on syytä varata runsaasti aikaa, mieluiten vaikka parikin päivää.