Samuli Alonen: Citymuurahainen. Kuva: Lassi Lindeman
Kulttuurin ja taiteen tuominen kylpyläympäristöön kuului suunnitelmiin jo Katinkultaa perustettaessa. 1990-luvun laman myötä ajatukset jäivät hautumaan, mutta nyt 2010-luvulla on aika kehittää kulttuuritoiminnan myötä Katinkultaa yhä monipuolisemmaksi lomailukohteeksi. Päivittelijä sai kunnian koota ensimmäisen taiteilijaryhmän veistospuistoa varten.
Kehitteillä olevan veistospuiston ensimmäiset teokset asettuivat piha- ja puistoalueille kesäkuussa 2015. Esillä on pääasiassa luonnonmateriaaleista toteutettuja veistoksia kaiken kaikkiaan seitsemältä taiteilijalta. Kutsuttuja taiteilijoita ovat Jaakko Pernu, Sanna Karlsson-Sutisna, Riikka Keränen, Samuli Alonen, Kari Alonen, Tiina Karimaa ja Jenni Tieaho.
Sanna Karlsson-Sutisna. Kuva: Lassi Lindeman
Lähes kaikki taiteilijat ovat työskennellet jo pitkään luonnonmateriaalien parissa ja esim. Jaakko Pernu on osallistunut menestyksekkäästi lukuisiin kansainvälisiin ympäristötaidetapahtumiin ja toteuttanut myös julkisia teoksia ympäri maailmaa. Taiteilijoiden työskentelyä yhdistää materiaaliherkkyys sekä rakkaus luonnon omiin rakenteisiin, prosesseihin ja kasvun energioihin. Taiteilijat ovat ikään kuin luonnon työtovereita ja heidän veistostensa myötä myös me katsojat pääsemme osallisiksi taiteilijoiden visuaalisesta herkkyydestä ja luovuudesta.
Veistospuiston teokset ovat myös taktillisia eli ne kutsuvat koskettelemaan ja luomaan henkilökohtaisen suhteen kuhunkin veistokseen. Taide syntyy paitsi taiteilijoiden käsissä, myös vastaanottajien tunteissa ja ajatuksissa. Katinkullan veistospuisto herättelee katsojissa uusia kauneuselämyksiä ja tukee paikan identiteettiä kokonaisvaltaisten hyvinvointipalvelujen mahdollistajana.
Jaakko Pernun Vellikello valmistui alun perin Oulun taidemuseon ulkonäyttelyyn vuonna 2013.
Työn ajatuksellinen lähtökohta oli peilata Hupisaarten puiston pitkää historiaa julkisena puistoalueena, jonne ihmiset mielellään kokoontuvat viikonloppuisin ulkoilemaan, piknikille tai muuten vain oleilemaan. Julkisena puistoveistoksena Pernun työ jatkaa elämäänsä nyt Katinkullassa.
Jenni Tieaho on luonnonmystikko, jonka käsissä pajunvitsat, varvut, heinät, koivuntuohi, männynkaarna ja meren huuhtoma levä rakentavat ihmisen sukulaisuussuhdetta luontoon. Tieahon teokset kertovat myyttisten metsien ja metsäsuomalaisten ikiaikaisia tarinoita. Lumoavat muodot kutsuvat katsojan osallistumaan luonnonkauneuden maailmaan, pohdiskelemaan jokaisen omaa suhdetta ympäristöönsä.
Jenni Tieaho. Kuva: Lassi Lindeman
Tiina Karimaan taide nousee yleismaailmallisista, ikiaikaisista arkkityypeistä. Esim. Aurinkoristi on au-ringon, elämänenergian ja elämän kiertokulun symboli. Karimaa on rakentanut teoksensa vanhan hirsitalon seinähirsistä, joiden materiaali on vähintään 100 vuotta vanhaa. Aurinkoristissä siis yhdistyy luonto ja ihmisen kulttuurihistoria. Karimaa hakee töissään tasapainoa ja rauhaa, parantavaa tietoisuutta ja mielen lepoa.
Tiina Karimaa: Aurinkoristi. Kuva: Lassi Lindeman
Riikka Keränen tutkiskelee teoksellaan ”Kädellisen rakentama” ihmistä kädellisenä, rakentavana oliona. Miten ihmisen rakennelmat eroavat esim. äärettömän taidokkaasta eläinten arkkitehtuurista? Muurahais-ten, lintujen ja majavien taidokkaasti toteutetut asuinsijat ovat ihmeellisiä luomuksia; niihin verrattuna ihmisten ja apinoiden käsillä tehdyt luomukset ovat melkoisen kömpelöitä. Käsillämme me kuitenkin jäsennämme maailmaa. Itse sana ”käsittää” juontaa juurensa käsillä ajattelusta. Riikka Keräsen saviraken-taminen on hyvin intuitiivista; valmiita malleja ei ole, vaan itse työ ohjaa tekijäänsä.
Sanna Karlsson-Sutisna on kuvataiteilija ja tanssija, jonka teokset käyvät vuoropuhelua luonnon kanssa. Hänen keskeisiä aiheitaan on ihminen ja erityisesti äidin ja lapsen välinen suhde. Karlsson-Sutisna ammentaa inspiraationsa ikiaikaisista symboleista ja kaukaisista kulttuureista. Erityisesti balilainen taide ja tanssi on lähellä hänen sydäntään. Taiteilija on toteuttanut lukuisia teoksia puistoihin ja luonnonuomiin kotimaassa ja ulkomailla. Karlsson-Sutisna haluaa tarjota vaihtoehtoja ja vastapainoa kiireelle, stressille ja ahdistukselle, väkivaltaa ja koneita ihailevalle ajallemme. Hänen rituaaliperformanssinsa pyrkivät ilmentämään elämän voimaa ja rikkautta. Vuorovaikutus yleisön kanssa toimii voimauttavana kaikille osapuolille.
Samuli Alonen on veistänyt cityeläimiä jo pitkään. Ensin tulivat linnut, sitten hirvi ja viimeisenä muura-haiset. Muurahaiset kertovat ahkeruudellaan Katinkullassa käynnissä olevista kehityshankkeista. Alonen on kaiken kaikkiaan kiinnostunut ihmisen ja eläinten yhteiselosta. Samalla kun ihminen vieraantuu luonnosta, villieläimet hakeutuvat sivistyksen pariin. Maailmankirjat ovat sekaisin, mutta vielä voimme koettaa harmonisoida luontosuhdettamme. Samuli Alosen sympaattiset citylinnut toivottavat kävijät tervetulleiksi jo Katinkullan sisäänkäynnin yhteydessä.
Samuli Alosen isä, Kari Alonen, on myös kuvataiteilija ja muotoilija. Hän on erikoistunut valoteoksiin ja kehittää käyttämäänsä tekniikkaa jatkuvasti eteenpäin. Ensimmäinen valoteos ”Kajo” valmistui vuonna 2003 Jyväskylän valokaupunki –hankkeeseen ja siitä saakka toimeksiantoja on tullut tasaiseen tahtiin. Katinkullassa esillä oleva teos on kuin jättiläismäinen golfpallo ja viittaa Vuokatin tarjoamiin monipuolisiin harrastusmahdollisuuksiin.
Parhaimmillaan koskettava ympäristötaide johdattelee ihmisen taajuudelle, joka heijastelee psykologi C.G. Jungin luontosuhdetta: ”…Toisinaan minusta tuntuu kuin levittäytyisin maiseman ylle ja elementtien sisään, kuin olisin itse jokaisessa puussa, aaltojen loiskinnassa, pilvissä ja eläimissä, vuodenaikojen kierrossa…”
Päivittelyä 