Arkkitehtuurin Finlandia-palkintoa on nyt jaettu neljä kertaa. Palkinnon tarpeellisuudesta ollaan monta mieltä, mutta ainakin se tuo näkyvyyttä arkkitehtuurille. Hieman sama funktio siis kuin kirjallisuuden palkinnoilla. Tosin kirjallisuuden Finlandia-palkitut myyvät kuin häkä, mutta palkittuja rakennuksia ei voi niin vain myydä. Ehdolla olleet ja palkitut arkkitehtitoimistot saavat kuitenkin varmasti kaivattua huomiota ja uusia työtilaisuuksia.
Aikaisempina vuosina on palkittu useita uusia rakennuksia, mutta tänä vuonna arkkitehtuurin Finlandia-kilpailu käänsi katseensa peruskorjaushankkeisiin. Kaikki neljä ehdokasta olivat vanhoja rakennuksia, joissa on tehty mittavia remontteja. Ehdolla olivat Helsingin kaupunginteatteri, Roihuvuoren ala-aste, Paavalinkirkko Tartossa ja Harald Herlin -oppimiskeskus Espoossa. Vuorineuvos Reijo Karhinen valitsi voittajaksi Harald Herlin – keskuksen.
Perusrakennuskohteiden palkitseminen oli erinomainen veto. Iso osa rakentamista on tällä hetkellä vanhojen rakennusten saneeraamista ja on hienoa, että Finlandia-palkinnolla kunnioitetaan tätä osa-aluetta, joka rakentamisesta puhuttaessa usein jää pimentoon.
Erityisen iloinen olen Roihuvuoren ala-asteen nostamisesta listalle. Maineikkaan arkkitehdin Aarno Ruusuvuoren suunnittelema ja vuonna 1967 valmistunut betonikoulu oli päässyt jo niin huonoon kuntoon, että sen purkamistakin esitettiin. Nähtiin, että siitä ei saa edes remontoimalla toimivaa koulua. Onneksi ei purettu, vaan korjattiin. Koulu on edustava esimerkki 1960-luvun betonirakentamisesta. Peruskorjattu koulu on hieno ja se henkii historiaa aivan eri lailla kuin uusi koulu, joka tilalle olisi tullut. Tällä tavoin historiansa kunnioittava kaupunki varjelee vanhaa rakennuskantaa.
Päivittelyä 