Iiu Susiraja (s.1975) on taiteilija, jonka nimi on nyt kaikkien alaa seuraavien huulilla. Häneltä on teoksia parhaillaan esillä kahdessa suuressa kokoelmanäyttelyssä. Helsingin kaupungin taidemuseon Yksinäisyys –
Iiu Susiraja: Sata grammaa 2.
aiheisessa kattauksessa ja Wäinö Aaltosen museon Adidasmies ja Voimanainen -näyttelyssä. Jälkimmäisessä esitellään Turun kaupungin taidekokoelman uudishankintoja. Susiraja on esillä syksyllä myös Frankfurtissa, jossa esitellään eturivin suomalaisia valokuva- ja videotaiteilijoita.
Turun taideakatemiasta valmistunut Susiraja haluaa teoksillaan herättää voimakkaita tunteita. Taiteilija on itse useimpien teosten keskipisteessä ja hänet nähdään mitä ihmeellisimmissä puuhissa. Susiraja ottaa valokuvansa ja kuvaa videonsa omassa kodissaan, sillä hänestä on tärkeää, että taiteilijalla on henkilökohtainen suhde työskentely-ympäristöönsä. ”Kotini on muusani”, sanoo taiteilija.
Susiraja listaa esineitä: kaulin, ämpäri, luuta, nailonsukat, pullapitko, nakit. Aikaa kuluu, arki on hidasta ja tylsää. Taiteilija valitsee listaltaan yhden esineen ja alkaa pyöritellä sitä. Luuta pingotetaan rintojen alle, metvurstiviipaleet lapuiksi silmille, pullapitko muuttuu heijattavaksi vauvaksi. Eritoten videoissa tuloksena on usein satiirisia niksipirkko-vinkkejä. Ruoka ja erilaiset elintarvikkeet ovat oleellinen osa Susirajan rekvisiittaa. Meitä on opetettu, että ruoalla ei saa leikkiä, mutta kuriton taiteilija ei välitä kielloista. ”Liika kiltteys tappaa”, toteaa taiteilija.
Ihmiset hämmästelevät kun isokokoinen ihminen kehtaa olla framilla eikä häpeile ulkomuotoaan. Ikuisen nuoruuden ja kauneuden perässä juoksevat photoshopatut naiset saavatkin Susirajan töistä haasteen; jokaisella on oikeus tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi omana itsenään. Susiraja laittaa itsensä likoon, muita ihmisiä hän ei halua esittää erikoisessa valossa.
Iiu Susiraja: 6. kuva sarjasta One size fits all.
Ankeasta lähiökodista taidemaailman parrasvaloihin kulkeutunut taiteilija ei ole aina ollut Iiu Susiraja. Hänen alkuperäinen nimensä oli Pirre Karvinen – koulukiusattu tyttö, joka päätti tehdä elämästään taideteoksen. Ennen taideakatemiaa taiteilija opiskeli maalari- ja tekstiiliartesaaniksi. Vuonna 2006 hän vaihtoi nimensä. Jo nimi ”Susiraja” assosioituu mielessäni tietynlaisessa marginaalissa elämiseksi. Taiteilijaa ei hevin tapaa kokkareissa, omiin avajaisiinsakaan hän ei mielellään osallistu.
Iiu Susirajan töitä on luonnehdittu fantasiafeministisiksi. Minun mielestäni teokset tasapainottelevat hienosti arjen ja fantasian ristiaallokossa. Musta huumori hersyy. Kuvien outous herättää tottumattomassa katsojassa varmaankin monenlaisia kysymyksiä. Saako nauraa? Pitäisikö teosten maailmaa peilata omaan elämäänsä? Mikä on taiteilijan perimmäinen sanoma?
Susirajan kotisivuilta löytyy seuraava HYVÄ KÄYTÖS -sarjan resepti:
Iiu Susiraja: Voimanainen, 2011. Turun kaupungin taidekokoelma
1 tuhti tyttö
1 arkinen esine
1 pussi kuivaa huumoria
Ainekset vispataan sekaisin keskenään vieraiden saapuessa ja annetaan vetäytyä jääkaapissa.
Lopuksi massasta leikataan suuhun sopivia palasia ja tarjoillaan raamien kera.
Iiu Susirajan ja 50 muun nykytaiteilijan töihin voi tutustua Wäinö Aaltosen museossa Adidasmies ja Voimanainen –näyttelyssa ajalla 14.3.-25.5.2014.
Päivittelyä 