Prosenttiperiaate on menettelytapa, jossa noin 1% julkisen taiteen rakennuskustannuksista kohdistetaan taidehankintoihin. Ja ei mihin tahansa hankintoihin, vaan useimmiten juuri kyseisiin kohteisiin tilattaviin, kohteiden identiteettiä tukeviin taideteoksiin. Kansainvälisestä käytännöstä kehittynyt periaate tunnetaan Suomessa jo 1920-luvulta lähtien, mutta määrätietoisemmin kaupungit ovat ryhtyneet sitä soveltamaan vasta muutamia vuosikymmeniä sitten.
Prosenttiperiaatteen ei tarvitse rajoittua vain rakennuksiin, vaan sopivia kohteita voi löytyä myös teiden, piha-alueiden ja puistojen yhteydessä. Kyseeseen voi tulla myös funktionalisia ratkaisuja; esimerkiksi katuvalaisimien suunnittelijaksi kutsutaan taiteilija. Näin on toimittu mm. Turussa Biolaakson valaistusratkaisuja pohdittaessa.
Erityisen mielenkiintoista on toiminta, jossa kokonaisilla uusilla asuinalueilla sovelletaan prosenttiperiaatetta. Mukana on niin julkinen kuin yksityinenkin rakennuttajakunta. Kohottaahan tasokas taide ja muotoilu myös yksityisten kiinteistöjen arvoa. Pilottina tällaiselle uudenlaiselle menettelylle ja kokonaissuunnittelulle on toiminut Helsingin Arabianranta. Myös Tampereen uusi Vuoreksen kaupunginosa on ottanut prosenttiperiaatteen tosissaan, tuloksena on jo nyt nähtävissä oleva kokonaisuus hyvinkin erilaista kuvataidetta. Mm. Tuula Lehtinen, Ilkka Väätti ja Paavo Räbinä & Jarkko Reiman ovat toteuttaneet teoksiaan ulkotiloihin.
Uusin, todella mittava ja ajallisesti pitkäkestoinen rakennushanke on Joensuuhun toteutettava uusi kaupunginosa, Penttilänranta. Kyseessä on yli 30 hehtaaria kattava, entinen sahateollisuusalue. Alueen rakentamisen arvioidaan kestävän 10-20 vuotta, arvioitu kokonaistalousarvio on noin 400 miljoonaa euroa. Taiteeseen tullaan käyttämään täsmälleen prosentti eli 4 miljoonaa euroa. Koska kaupungin panostus rakentamisessa on vain 35 miljoonaa, suurin osa taiteesta hankitaan yksityisiltä rahoittajilta. Merkittävää on, että kaupunki nimenomaan EDELLYTTÄÄ prosenttiperiaatteen käyttöä kaikilta rakentajilta.
Penttilänrantaan arvioidaan asettuvan 3000-4000 asukasta, mutta kaupunki arvelee alueen muodostuvan juuri taiteen vuoksi suosituksi ilta- ja päiväkävelyjen kohteeksi kaikille kaupunkilaisille – ja myös turisteille. Alue sijaitsee vain kilometrin päässä torilta ja Pielisjoen yli on rakenteilla kevyen liikenteen silta, joka lyhentää matkaa entisestään.
Tähän mennessä aluetta on ollut rakentamassa jo kymmenkunta taiteilijaa. Näyttävimmät teokset ovat Pekka Paikkarin laaja tilallinen teoskokonaisuus Joet ja Ars fennica –voittaja Anssi Kasitonnin puistoveistos Suomen tuntemattomin runoilija. Paikkarin teos toteuttaa esimerkillisellä tavalla prosenttiperiaatteen henkeä sitoutumalla niin materiaalisesti kuin sisällöllisestikin alueen historialliseen identiteettiin. Vuonna 2013 valmistunut teos käyttää keskeisinä materiaaleinaan uppotukkeja, joita on vuosien saatossa lipunut Pielisjoessa. Tukit sahattiin laudoiksi, hiottiin ja paloiteltiin. Puihin on tallentunut aika, veden virtaus ja eletty elämä. Toinen Parkkarin käyttämä materiaali sitoutuu myös elettyyn elämään. Kierrätyslasista on tehty parvekekaiteille läpikuultavia lasitiiliä, jotka valaistuna näkyvät pitkälle ympäristöön, aina Pielisen toiselle puolelle asti.
Anssi Kasitonnin viime vuonna valmistunut pronssiveistos on ensimmäinen Penttilänrannan alueen teos, joka on hankittu taidekilpailulla. Kutsukilpailuun osallistui kaikkiaan neljä taiteilijaa. Raadin mukaan teos on ja pysyy mysteerinä. Taiteilija ei paljasta, kuka kankaan alla piileksii. Suomen tuntemattomin runoilija on oodi kaikille pöytälaatikkokirjoittajille, mutta se viittaa sympaattisella tavalla myös Pohjois-Karjalan runonlaulajaperinteeseen.
Prosenttiperiaate on käytäntö, jonka soisi leviävän kaikkiin Suomen kaupunkeihin. Mieluiten siten sovellettuna, että kaavoittaessaan tonttimaata kaupunki edellyttäisi, että periaatetta tulisi käyttää kaikessa rakentamisessa, myös yksityisessä. Ihan vaan vihjeenä esim. Turun kaupunginjohtaja Aleksi Randellille!