Päivittelyä

Päivi Kiiski toimii kuvataidejohtajana Turun museokeskuksessa. Rakastaa koiria, elokuvia ja ympäristötaidetta. Inhoaa maksalaatikkoa, kylmyyttä ja siivoamista.

Menetyksiä ja uudelleenlöytämisiä

Jätä kommentti

Galleria Anhavassa on juuri päättynyt Jorma Purasen (s.1951) näyttely nimeltään ”Menetysten muistio”. Purasen valokuvataiteellisessa työskentelyssä kiteytyy menneen ja nykyisyyden välisen suhteen pohdinta. Lukuisissa keskenään erilaisissa, mutta aina yhtä puhuttelevissa ja täsmällisesti toteutetuissa projekteissaan Puranen on työskennellyt monipuolisesti erilaisten historiallisten visuaalisten lähteiden parissa 1990-luvun alusta lähtien.

Näyttelyssä Purasen kiinnostuksen kohteina ovat erilaiset katoamiset ja menetykset ja niihin liittyvät tarinat. Moniosainen kokoelma teoksia saattaa yhteen asioita ja ilmiöitä, joiden ainoa yhteinen piirre on niiden katoaminen. Taiteilija on vuosien varrella kerännyt kirpputoreilta ja erilaisista arkistoista löytämiään vanhoja kuvatallenteita, joita on työstänyt edelleen ja uudelleenkuvannut. Kokonaisuus on alku kuvitteelliselle kokoelmalle, kummitusmaiselle ensyklopedialle, joka tuo yhteen hassuja, absurdeja ja surumielisiä asioita.

Näyttelyn toinen osio, ”Katoamisia kylmillä vesillä” jatkaa taiteilijan työskentelyä pohjoisen tematiikan parissa. Historiallisiin arktisiin tutkimusretkiin liittyvään kuvamateriaaliin, kuten Fridtjof Nansenin tutkimusretkillään tekemiin piirustuksiin pohjautuvien teosten lisäksi näyttelyyn on tullut uusia, liikkuvaa kuvaa sisältäviä teoskokonaisuuksia. Teoksissa yhdistyy taiteilijan pitkäaikainen kiinnostus arktisen alueen kuvauksiin ja tapaan, jolla tutkimusretken kuvastoa käytetään osana kansallista narratiivia. Kuvastossa taiteilijan huomio kiinnittyy myös epäonnisten retkikuntien rituaaliseen luonteeseen ja mahdollisuuteen luoda vaihtoehtoisia fiktiivisiä historiantulkintoja.

Uusissa teoksissa nousee esiin erityisesti valokuvan materiaalisuus: filmin emulsiopuolen reliefimäisyys, painolaatan kohouma ja filmiruutujen retusoinnit. Uudelleen kuvattujen lasinegatiivien kääntöpuolista, vanhojen filmien heijastuksista ja auringossa häikäistyvistä vedoksista rakentuu Puraselle ominainen uudelleenkuvantamisen tapa, jossa valokuvan rakeet, painomusteen synnyttämä korkokuva ja vedoksen pinnasta heijastuva valo estää katsojaa näkemästä kuvan kokonaisuudessaan, mikä toimii taiteilijan ajattelussa metaforana historian ymmärtämisen vaikeudelle. Kuvallisten menetelmien monipuolisuus luo katsojalle rikkaan kuvallisen tiehikön, jonka visuaalinen kieli on samanaikaisesti haastava ja runollinen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s