Amorph! on Muu ry:n tuottama pohjoismaiden vanhin performanssi- ja esitystaiteen tapahtuma. Tämän vuoden AMORPH!14-festivaalin teemana on yhteisöperformanssi. Teokset tarkastelivat kysymystä siitä, mitä yhteisö on – ja mitä se voisi olla tässä ajassa. 15.-19.10. järjestetyillä festivaaleilla nähtiin kymmenen taiteilijan ja kahdeksan erilaisen yhteisön dialogista syntyneet tuoreet teokset. Aiheina oli mm. oluen valmistus, kuorolaulu, dialogi kasvien kanssa ja vanhanaikainen kirjeenvaihto. Festivaali pohdiskeli ajankohtaista ja tärkeää, kaikkea yhteisötaidetta askarruttavaa kysymystä: voiko taideteos olla samaan aikaan sekä taiteellisesti anteeksipyytelemätön että yhteisöllisesti arvokas.
Yleisöä oli kiitettävästi mukana. Kuva: Päivi Kiiski
Valitettavasti en ulkomaanmatkani vuoksi päässyt osallistumaan kuin viimeisenä päivänä järjestetylle ”Helsinki Art Walk taidebussi” –kierrokselle, joka osoittautui aivan mainioksi tapahtumaksi. Kiasman pihalta käynnistynyt kierros vieraili Kaapelitehtaalla, Huuto-galleriassa, Forum Boxissa, Pirkko-Liisa Toppeliuksen galleriassa, Kuvataideakatemian Kuva/Tila –näyttelypaikassa ja kaupungin talvipuutarhassa. Bussissa istuinkaverikseni osui turkulainen nuori taiteilija Lucas Vogt, jonka kanssa sukeutui laaja-alainen keskustelu mm. näyttelyistä, taiteentekemisestä, asumisesta, yksinäisyydestä ja uskonnoista. Muu ry oli järjestänyt kierrokselle vetäjän, joka johdatteli näyttelyjen teemoihin ja toimi muutenkin mukavana keskustelukumppanina. Häneltä kuulin, että tällaisia sunnuntaisia yhteiskierroksia on järjestetty jo useampia ja tarkoitus olisi jatkaa. Ei kuitenkaan aina näin bussilla matkustaen vaan kävellen tai pyöräillen. Itse olen tottunut kiertelemään näyttelyitä yksikseni, joten yhteiskatselmus oli todella virkistävä kokemus
Maria Pääkkösen piirustusperformanssi, Kuva: Päivi Kiiski
Väinö Korhosen viuhasti pyörivä rukousmylly oli valmistettu mm. Lp-levysoittimesta
Juli Reinartzin vetämä performanssi Talvipuutarhassa. Kuva: Päivi Kiiski
Näyttelykierroksella saimme paneutua mm. kuvataideakatemian rymänäyttelyn ”Sitting Quietly, Doing Nothing” hitautta ja pitkäkestoisuutta käsitteleviin teemoihin, Animaation apupyörä –taiteilijakollektiivin teoksiin Huuto-galleriassa ja bussissa soitettavaan äänitaiteeseen. Pirkko-Liisa Toppeliuksella tutustuin ensimmäistä kertaa mielenkiintoiseen mystikkoon ja visionääriin, Väinö Korhoseen. Taiteilijan lähtökohtina ovat olleet unissa, meditaatiossa ja erilaisissa tajunnan välitiloissa nousseet visiot. Tekniikkoina maalaus, piirustus, animaatio ja kineettinen taide. Korhosen monimuotoisesta kuvakielestä voi löytää yhtymäkohtia vaikkapa uusshamanismiin, tiibetiläisen kuolleiden kirjan kuolemankuvauksiin ja ITE-taiteeseen.
Kierros päättyi Talvipuutarhan myöhäiseen brunssiin ja yhteisölliseen, ritualistiseen performanssiin. Saksalaisen taiteilijan Juli Reinartzin opastuksella herkistyimme kokemaan tuoreesti ympäristöämme ja siihen kätkeytyviä näkymättömiä voimia. Ei voi muuta sanoa kuin että taidekierros oli loistava valinta kylmälle, sateiselle sunnuntaipäivälle. Tällaisille kierroksille haluan osallistua jatkossakin!
Päivittelyä 