Päivittelyä

Päivi Kiiski toimii kuvataidejohtajana Turun museokeskuksessa. Rakastaa koiria, elokuvia ja ympäristötaidetta. Inhoaa maksalaatikkoa, kylmyyttä ja siivoamista.


Jätä kommentti

Helsinki Goes Burlesque

Wikipedian mukaan Burleski (ital.burlesco, ransk.burlesque ’pilaileva, liioitellun hullunkurinen, irvokas, parodioiva, ilveilevä’) tarkoittaa teatterin keinoin esitettyä parodista huumoriviihdettä, johon yleensä kuuluu sketsejä. Sitä pidetään usein commedia dell’arten suoranaisena jatkajana. Käsitettä burleski käytetään myös kirjallisuustieteessä, ja se tarkoittaa vakavan osoittamista naurettavaksi tyylillisen ristiriidan avulla. Tämän päivän burleskiviihteessä yhdistyy dragshow’ta, performanssia, luovaa stripteasea, komediaa, parodiaa, satiiria ja friikkishow’ta.Burleskitaiteilijat ovat kiusoittelun kuningattaria!

Imogen Kelly (Kuva: Tuomas Lairila)

Imogen Kelly

Helsingin Burleskifestivaalit järjestettiin helmi-maaliskuun vaihteessa jo seitsemättä kertaa. Alusta asti toimintaa on vetänyt kuvataiteilija Bettie Blackheart, joka puolisonsa Frank Doggensteinin kanssa on uupumatta kehittänyt ohjelmistoa yhä monimuotoisempaan ja kansainvälisempään suuntaan. Turkulainen Kiki Hawaiji on ollut mukana myös alusta alkaen. Naiset ovat perustaneet Burleski-instituutin, jonka workshoppien myötä alalle hakeutuu jännittäviä uusia tyyppejä. Newcomers nights -toiminta onkin vakiintunut osaksi tapahtumakalenteria. Bettie ja Kiki haistelevat jatkuvasti uusia tuulia ja he vierailevat säännöllisesti maailman burleskitapahtumissa. New Yorkin uutta luova scene viehättää naisia erityisesti.

Turku ja Helsinki ovat Suomen varsinaisia burleskikaupunkeja, mutta pienimuotoisia klubeja järjestetään eri puolilla Suomea. Tämän hetken trendinä pitkän linjan esiintyjien ja -tuottajien keskuudessa on katseen suuntaaminen sekä historiaan että kauas tulevaisuuteen. Jatkuvasti tiukemmiksi käyvät lokerot ja käyttäytymisnormisto inspiroivat entistä kriittisempiin esiintuloihin ja keholliseen vastarintaan.

Siinä, missä Helsingissä nähdään laajempi kattaus kansainvälisiä supertähtiä, Turussa esiintyjät edustavat kokeellisempaa taidetta. Esiintyjien karisma, lavaenergia sekä omaperäiset käsitykset sukupuolesta, kehosta ja seksuaalisuudesta ovat tärkeimpiä valintakriteerejä. Tapahtumiin ei ole julkista esiintyjähakua (muista isommista burleskifestivaaleista poiketen), vaan tuottajat valitsevat esiintyjät itse näkemänsä perusteella.  Sopivassa suhteessa pintakiiltoa ja vikurointia.

Vuoden 2014 Helsinki Burlesque Festivaalin teemana oli TROPICAL TORNADO. Esiintyjiä olivat mm. Kitten De Ville (US), Jett Adore (US), Perle Noire (US), Mama Ulita (GER), Pepper Potemkin (SE) ja Cherry Typhoon (JPN).  Mielikuvitusta kutkuttelevat nimet ovat osa burleskitaiteilijoiden identiteettiä.

Kiki Hawaiji kertoo Turun ja Helsingin festivaalien prestiisistä seuraavasti: ”On ilo edustaa Suomea maailman burleskikentällä.” (http://21stcenturyburlesque.com/interview-bettie-blackheart-helsinki-burlesque-festival/). Helsinki nimetään tämän hetken trendikkäimmäksi burleskikaupungiksi. Turun tunnelmia puolestaan hehkuttaa sivusto This is Cabaret. Kiki Hawaijin mukaan ohjelmistosuunnittelussa uutta luova sisältö ja laatu ovat ykkösenä – ei siis pelkkää pikkuhepeneissä ketkuttelua ja stereotypioiden vahvistamista.”

Tämän bloginpitäjän mielestä ihaninta burleskissa on sen vapautunut asenne kehollisuuteen. Näinä laihuutta ihannoivina ja ankeutta tarjoavina aikoina burleskitaiteessa ihan minkä tahansa kokoinen tai muotoinen nainen voi tuntea olevansa kaunis ja haluttava.  Hauskaa on myös eri tyylilajien luova yhdistely. Samassa esityksessä voi olla neo-, classic-, drag- ja boylesque -elementtejä. Koska burleskitaiteen ytimeen liittyy rooleilla leikkiminen, se on myös tavalliselle tallaajalle turvallinen ympäristö kokeilla oman minuuden joustavuuden rajoja.

Seuraava isompi tapahtuma on Hullabaloo  3.- 5.10. 2014 http://turkuburlesqueweekend.files.wordpress.com/2014/01/kikijaturku_hbf2014.jpeg. Samalla juhlistetaan Turku Burlesquen 5-vuotista kimmellyskarnevaalia!

Kaikki kuvat: Tuomas Lairila

Mainokset


Jätä kommentti

Mietteitä Malagassa

Lomalla Malagassa. Tarkoituksena oli vain nauttia auringosta, lukea ja syödä hyvin. Vaan mitäpä museoihminen muuta vapaa-ajallaan tekisi kuin luuhaisi näyttelyissä ja bongaisi nähtävyyksiä. Eritoten, jos kohde näin helmikuussa ei olekaan kovin aurinkoinen.

Ensimmäinen kohteeni on Carmen Thyssen museo, joka on avattu yleisölle vasta vuonna 2011. Kyseessä on Madridin Thyssen-Bornemisza museon ekstensio sillä painotuksella, että Malagassa esillä on nimenomaan paronitar Carmen Thyssenin (os. Cervera) keräämä kokoelma. Geronaan on suunnitteilla kolmas Thyssen –museo, eräänlaista ”Guggenheim” –toimintaa tämäkin.

Harhaanjohtavaa mainontaa

Harhaanjohtavaa mainontaa

Arkkitehtonisesti ja rakennushistoriallisesti monikerroksinen Malagan Thyssen museo keskittyy erityisesti 1800-luvun andalusialaiseen maalaustaiteeseen, mutta museolla on myös aktiivista vaihtuvien näyttelyiden toimintaa. Kaupungin katukuvassa markkinoidaan näyttävästi blockbuster-näyttelyä: ”Courbet, Van Gogh, Monet, Leger”, jonka sisältö tuottaa valtavan pettymyksen. Suurilta nimiltä näyttelyssä on esillä vain muutama marginaalinen teos, muu kokonaisuus on koottu heidän vähemmän tunnettujen aikalaistensa tuotannosta. Miten helpolla museot sortuvatkaan  tähän vanhanaikaiseen markkinointikikkaan. Tulotavoitteet kun arvioidaan nykyään pilviin. Tuloksena on kuitenkin vain vihaisia asiakkaita. Grrr..

Ei muuta kuin eteenpäin. Seuraavana päivänä ohjelmassa on CAC Malaga, Malagan nykytaiteen keskus/museo. Hieman ränsistyneessä rakennuksessa on yhtä aikaa esillä monta eri näyttelyä. Täällä yleisötyö kuitenkin tuottaa iloisen yllätyksen. Luin aamiaispöydässä turisteille suunnattua englanninkielistä sanomalehteä, jossa ilmoitettiin julkisesti El ROTO –nimisen taiteilijan avajaisista CAC:ssa. Malagan kaupunginjohtaja toivotti henkilökohtaisesti kaikki kiinnostuneet tervetulleiksi. Olikohan tämä julkinen avajaiskutsu suunnattu lähinnä turisteille vai olikohan vastaavanlainen ilmoitus myös paikallisessa espanjankielisessä lehdessä? Tämä jäi tarkistamatta.

Malagassa on kolmaskin taidemuseo, Picasson elämäntyölle omistettu, hyvin hoidettu, kaunis pieni erikoismuseo. Olihan maestro syntynyt juuri Malagassa. Vaan onhan näitä Picasso-museoita: Pariisissa, Barcelonassa, Antibes´ssa. Suurista nimistä otetaan kaikki irti. Tällä kertaa esillä on pedagogisesti hienolla tavalla toteutettu erikoisnäyttely: 11 vanhaa mestaria, jotka ovat inspiroineet taiteilijaa. Ja rinnalla tietenkin Picasson omia teoksia siten, että vaikutussuhteet olivat selvästi nähtävissä.

Stupa Benalmadenassa

Stupa Benalmadenassa

Malagassa on monta viehättävän oloista pientä erikoismuseota, mutta en jaksa jäädä kaikkia kiertämään, vaan haluan retkeillä myös hieman kaupungin ulkopuolella. Aurinkorannikkoa pitkin kulkee tavattoman kätevä, nopea juna (vai pitäisiköhän sanoa metro), joka yhdistää mm. Malagan, Torremolinoksen, Fuengirolan ja Marbellan. Lähden tutkiskelemaan Fuengirolaa, jonne on asettunut niin paljon suomalaisia ja yleensäkin pohjoismaalaisia viettämään talvea. Maisema junamatkalla on ankea, liian täyteen rakennettua ympäristöä, ilmeisesti talouslaman vuoksi keskeneräisiksi jääneitä rakennuksia. Fuengirola vaikuttaa osittain suorastaan slummilta. Haluaisinko asua täällä? En. Esteettinen viettini ei kuitenkaan anna periksi. Haluan löytää täältä jotain kaunista (No, ovathan veneet nyt ainakin kauniita).

Suunnistan Benalmadenaan, tutustumaan Euroopan suurimpaan buddhalaiseen stupaan, joka on rakennettu Himalajan valtioille tutulla tiibetiläisellä tyylillä. WAU! Paikka on maisemallisesti uskomattoman kaunis. Korkealta avautuva merinäköala, vuoret, avaruus. Stupa on eräänlainen monoliittinen temppeli, monumentti, joka muistuttaa maisemassa buddhalaisista arvoista. Tunnettu tiibetiläinen lama, Chogyam Trungpa kirjoittaa: “The visual impact of the stupa on the observer brings a direct experience of inherent wakefulness and dignity. Stupas continue to be built because of their ability to liberate one simply upon seeing their structure.”  

Stupa Benalmadenassa, sisäkuva

Stupa Benalmadenassa

Tiibetiläisiä stupia on kahdeksaa eri tyyppiä, joista kukin edustaa jotain tärkeää tapahtumaa Buddha Shakyamunin elämänkaaressa. Benalmadenassa se on omistettu valaistumiselle. Useimmiten stupa on umpinainen, mutta täällä rakennelman sisällä on meditointihalli upeine seinämaalauksineen ja veistoksineen. Rakennuksen pohjakerroksessa on pieni museo, jossa tällä kertaa esitellään Himalajan alueen valtioiden aineellista kulttuuriperintöä.   Aivan stupan vieressä on viehättävä perhospuisto, trooppinen katettu puutarha, jossa voi nähdä liihottelevan jopa 1500 erilaista perhoslajia. Kauneudenkaipuuni saa täällä piristysruiskeen. Paikkaa mainostetaan lauseella ”Where colours fly…” ja toden totta, perhosethan ovat kuin lentäviä maalauksia. Olkapäälleni istahtaa ihastuttava sitruunaperhonen, kuin stupan seinämaalauksesta tänne puutarhaan lentänyt Dakini – Sky dancer.   Palaan hyvillä mielin Malagaan ja mietin seuraaville päiville uusia seikkailuja. 

Perhospuisto