Wäinö Aaltosen museossa avautuu joulukuun ensimmäisellä viikolla syyskauden viimeinen näyttely: ”Ääni, kuva ja kokemus”. Näyttely esittelee kuvan ja äänen kokemuksellisia kohtaamisia. Ääni voi synnyttää kuulijassa visuaalisia, tilallisia tai tarinallisia mielikuvia ja kuvat voivat puolestaan viestiä meille äänimaailmoista tai hiljaisuudesta. Näyttely keskittyy hahmottamaan näitä kohtaamisia suomalaisten nykytaideteosten kautta.
Turun yliopiston taiteiden laitoksen tutkimuksen oppiaineryhmä on puolestaan juuri julkaissut yhteistyöprojektina kirjan ”Taide, kokemus ja maailma – risteyksiä tieteidenväliseen taiteiden tutkimukseen”. Aihepiiriä valaistaan äänen, kuvan, kielen, välineen ja sukupuolen kautta.
Musiikitieteen tutkijat tarkastelevat ääntä moniulotteisena, taiteidenvälisenä ilmiönä. Ääntä on kaikkialla. Sitä on kaupungissa, luonnonympäristössä, taiteissa ja muissa kulttuurituotoksissa sekä ihmisten ja eläinten viestinnässä. Julkaisu korostaa erityisesti äänen kommunikatiivista tehtävää, joka ilmenee erilaisina merkkeinä aina karjankutsuhuudoista konserttitalojen väliaikakelloihin, sumutorviin ja tietokoneen käynnistämisääneen. Erilaiset äänet muodostavat omia ympäristöjään, äänimaailmojaan. Musiikintutkimuksessa ollaan kiinnostuneita äänestä ja sen ominaisuuksista elävänä todellisuutena.
Myös näennäisen mykät alueet kuten kuvataide ja kirjallisuus voivat olla pullollaan ääniä. Pablo Picasson Kolme musikanttia ja Mikael Niemen Populaarimusiikkia Vittulanjängältä luovat oman ”hiljaisen” äänimaisemansa. Monissa sarjakuvissa on puhekuplin ja onomatopoeettisin sanallisiin äänitehostein kuvitettu tappelua, laulua ja kiroamista.
Äänen vastakohtana pidetään hiljaisuutta. Täydellisen hiljaisuuden mahdollisuus on kuitenkin kyseenalaistettu. Amerikkalainen säveltäjä John Cage painotti, että vaikka kaikki ulkopuoliset äänet poistettaisiin, jäljelle jäävät ihmisen oman elimistön äänet kuten verenkierron pauhu, sydämen tykytys, hengityksen suhina ja ruoansulatuksen kuplinta. Hiljaisuus voidaan ymmärtää myös erilaisten äänten poissaoloksi. Äänen poliittiset ulottuvuudet ja kulttuuriset roolit paljastuvat kun tarkastellaan, mitkä äänet milloinkin on vaiennettu.
Äänien merkitystä tutkitaan nykyään monilla tieteen alueilla. Mediatutkimus tarkastelee elokuvien, internetin ja tiedonvälityksen äänimaailmaa, kirjallisuustieteissä tutkitaan sanojen rytmiä, sointia ja äänellisyyden sanallisia kuvauksia, kulttuurihistoriassa pohditaan soivan todellisuuden merkitystä kulttuurisen identiteetin historiallisessa muotoutumisessa. Filosofiassa tarkastellaan äänen olemusta ja akustiikka tutkii ääntä aaltoliikkeenä.
Musiikkitiede on tieteenala, jossa pääasiallinen tutkimuskohde on ääni kaikissa edellä mainituissa ulottuvuuksissa. Ääni voi olla keskeinen elementti myös kuvataiteessa: installaatioissa, videotaiteessa, animaatioissa, performansseissa, äänitaiteessa tai itsenäisenä aiheena.
Antti Immonen: Fragmentti – urku murtuu. Kuva: Antti Immonen
Wäinö Aaltosen museo on siis ollut yltäkylläisten aihioiden ääressä kootessaan uutta näyttelyään. ”Ääni – Kuva – Kokemus” houkuttelee osallistumaan näyttelyyn aktiivisena katsojana, kuulijana ja kokijana. Näyttely pysäyttää kävijän arkikokemuksistaan sekä herättelee aisteja ja mieltä tiedostamaan ympäristönsä ja itsensä.
Merja Nieminen ja James Andean: Sitruuna ja meduusa. Still kuva videosta. Kuva: taiteilijat
Näyttelyn nimen kolme elementtiä ovat löydettävissä kaikista teoksista joko valmiiksi läsnä olevina, illuusioina tai ajatuksen tasolla. Kävijän tehtävänä on täydentää puuttuvat elementit mielessään tai pohtia, millaisia merkityksiä aistikokemukset sellaisenaan tarjoavat. Vieraan tai tuntemattoman läsnäolo välittyy voimakkaana osasta teoksista, toisissa puolestaan korostuu äänen poissaolo. Näyttelyssä on mukana kaikkiaan neljätoista taiteilijaa tai taiteilijaryhmää: Risto-Pekka Blom, IC-98, Antti Immonen, Saara-Maria Kariranta, Hannu Karjalainen, Jouna Karsi, Juhana Moisander, Merja Nieminen & James Andean, Taneli Rautiainen, Hans Rosenström, Emma Rönnholm, Heidi Tikka, Videokaffe, ja Kati Åberg.
Hannu Karjalainen: Mies autossa. Kuva: AV-arkki
Tervetuloa avajaisiin torstaina 4.12. klo 18! Näyttely on esillä Wäinö Aaltosen museossa 1.3.2015 asti.
Päivittelyä 