Päivittelyä

Päivi Kiiski toimii kuvataidejohtajana Turun museokeskuksessa. Rakastaa koiria, elokuvia ja ympäristötaidetta. Inhoaa maksalaatikkoa, kylmyyttä ja siivoamista.


Jätä kommentti

Fantasiafeminismiä

Iiu Susiraja (s.1975) on taiteilija, jonka nimi on nyt kaikkien alaa seuraavien huulilla. Häneltä on teoksia parhaillaan esillä kahdessa suuressa kokoelmanäyttelyssä. Helsingin kaupungin taidemuseon Yksinäisyys

Iiu Susiraja: Sata grammaa 2.

Iiu Susiraja: Sata grammaa 2.

aiheisessa kattauksessa ja Wäinö Aaltosen museon Adidasmies ja Voimanainen -näyttelyssä. Jälkimmäisessä esitellään Turun kaupungin taidekokoelman uudishankintoja. Susiraja on esillä syksyllä myös Frankfurtissa, jossa esitellään eturivin suomalaisia valokuva- ja videotaiteilijoita.

Turun taideakatemiasta valmistunut Susiraja haluaa teoksillaan herättää voimakkaita tunteita. Taiteilija on itse useimpien teosten keskipisteessä ja hänet nähdään mitä ihmeellisimmissä puuhissa. Susiraja ottaa valokuvansa ja kuvaa videonsa omassa kodissaan, sillä hänestä on tärkeää, että taiteilijalla on henkilökohtainen suhde työskentely-ympäristöönsä. ”Kotini on muusani”, sanoo taiteilija.

Susiraja listaa esineitä: kaulin, ämpäri, luuta, nailonsukat, pullapitko, nakit. Aikaa kuluu, arki on hidasta ja tylsää. Taiteilija valitsee listaltaan yhden esineen ja alkaa pyöritellä sitä. Luuta pingotetaan rintojen alle, metvurstiviipaleet lapuiksi silmille, pullapitko muuttuu heijattavaksi vauvaksi. Eritoten videoissa tuloksena on usein satiirisia niksipirkko-vinkkejä. Ruoka ja erilaiset elintarvikkeet ovat oleellinen osa Susirajan rekvisiittaa. Meitä on opetettu, että ruoalla ei saa leikkiä, mutta kuriton taiteilija ei välitä kielloista. ”Liika kiltteys tappaa”, toteaa taiteilija.

Ihmiset hämmästelevät kun isokokoinen ihminen kehtaa olla framilla eikä häpeile ulkomuotoaan. Ikuisen nuoruuden ja kauneuden perässä juoksevat photoshopatut naiset saavatkin Susirajan töistä haasteen; jokaisella on oikeus tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi omana itsenään. Susiraja laittaa itsensä likoon, muita ihmisiä hän ei halua esittää erikoisessa valossa.

Iiu Susiraja: 6. kuva sarjasta One size fits all.

Iiu Susiraja: 6. kuva sarjasta One size fits all.

Ankeasta lähiökodista taidemaailman parrasvaloihin kulkeutunut taiteilija ei ole aina ollut Iiu Susiraja. Hänen alkuperäinen nimensä oli Pirre Karvinen – koulukiusattu tyttö, joka päätti tehdä elämästään taideteoksen. Ennen taideakatemiaa taiteilija opiskeli maalari- ja tekstiiliartesaaniksi. Vuonna 2006 hän vaihtoi nimensä. Jo nimi ”Susiraja” assosioituu mielessäni tietynlaisessa marginaalissa elämiseksi. Taiteilijaa ei hevin tapaa kokkareissa, omiin avajaisiinsakaan hän ei mielellään osallistu.

Iiu Susirajan töitä on luonnehdittu fantasiafeministisiksi. Minun mielestäni teokset tasapainottelevat hienosti arjen ja fantasian ristiaallokossa. Musta huumori hersyy. Kuvien outous herättää tottumattomassa katsojassa varmaankin monenlaisia kysymyksiä. Saako nauraa? Pitäisikö teosten maailmaa peilata omaan elämäänsä? Mikä on taiteilijan perimmäinen sanoma?

Susirajan kotisivuilta löytyy seuraava HYVÄ KÄYTÖS -sarjan resepti:

Iiu Susiraja: Voimanainen, 2011. Turun kaupungin taidekokoelma

Iiu Susiraja: Voimanainen, 2011. Turun kaupungin taidekokoelma

1 tuhti tyttö
1 arkinen esine
1 pussi kuivaa huumoria

Ainekset vispataan sekaisin keskenään vieraiden saapuessa ja annetaan vetäytyä jääkaapissa.

Lopuksi massasta leikataan suuhun sopivia palasia ja tarjoillaan raamien kera.

Iiu Susirajan ja 50 muun nykytaiteilijan töihin voi tutustua Wäinö Aaltosen museossa Adidasmies ja Voimanainen –näyttelyssa ajalla 14.3.-25.5.2014.

Mainokset


Jätä kommentti

Mietteitä Malagassa

Lomalla Malagassa. Tarkoituksena oli vain nauttia auringosta, lukea ja syödä hyvin. Vaan mitäpä museoihminen muuta vapaa-ajallaan tekisi kuin luuhaisi näyttelyissä ja bongaisi nähtävyyksiä. Eritoten, jos kohde näin helmikuussa ei olekaan kovin aurinkoinen.

Ensimmäinen kohteeni on Carmen Thyssen museo, joka on avattu yleisölle vasta vuonna 2011. Kyseessä on Madridin Thyssen-Bornemisza museon ekstensio sillä painotuksella, että Malagassa esillä on nimenomaan paronitar Carmen Thyssenin (os. Cervera) keräämä kokoelma. Geronaan on suunnitteilla kolmas Thyssen –museo, eräänlaista ”Guggenheim” –toimintaa tämäkin.

Harhaanjohtavaa mainontaa

Harhaanjohtavaa mainontaa

Arkkitehtonisesti ja rakennushistoriallisesti monikerroksinen Malagan Thyssen museo keskittyy erityisesti 1800-luvun andalusialaiseen maalaustaiteeseen, mutta museolla on myös aktiivista vaihtuvien näyttelyiden toimintaa. Kaupungin katukuvassa markkinoidaan näyttävästi blockbuster-näyttelyä: ”Courbet, Van Gogh, Monet, Leger”, jonka sisältö tuottaa valtavan pettymyksen. Suurilta nimiltä näyttelyssä on esillä vain muutama marginaalinen teos, muu kokonaisuus on koottu heidän vähemmän tunnettujen aikalaistensa tuotannosta. Miten helpolla museot sortuvatkaan  tähän vanhanaikaiseen markkinointikikkaan. Tulotavoitteet kun arvioidaan nykyään pilviin. Tuloksena on kuitenkin vain vihaisia asiakkaita. Grrr..

Ei muuta kuin eteenpäin. Seuraavana päivänä ohjelmassa on CAC Malaga, Malagan nykytaiteen keskus/museo. Hieman ränsistyneessä rakennuksessa on yhtä aikaa esillä monta eri näyttelyä. Täällä yleisötyö kuitenkin tuottaa iloisen yllätyksen. Luin aamiaispöydässä turisteille suunnattua englanninkielistä sanomalehteä, jossa ilmoitettiin julkisesti El ROTO –nimisen taiteilijan avajaisista CAC:ssa. Malagan kaupunginjohtaja toivotti henkilökohtaisesti kaikki kiinnostuneet tervetulleiksi. Olikohan tämä julkinen avajaiskutsu suunnattu lähinnä turisteille vai olikohan vastaavanlainen ilmoitus myös paikallisessa espanjankielisessä lehdessä? Tämä jäi tarkistamatta.

Malagassa on kolmaskin taidemuseo, Picasson elämäntyölle omistettu, hyvin hoidettu, kaunis pieni erikoismuseo. Olihan maestro syntynyt juuri Malagassa. Vaan onhan näitä Picasso-museoita: Pariisissa, Barcelonassa, Antibes´ssa. Suurista nimistä otetaan kaikki irti. Tällä kertaa esillä on pedagogisesti hienolla tavalla toteutettu erikoisnäyttely: 11 vanhaa mestaria, jotka ovat inspiroineet taiteilijaa. Ja rinnalla tietenkin Picasson omia teoksia siten, että vaikutussuhteet olivat selvästi nähtävissä.

Stupa Benalmadenassa

Stupa Benalmadenassa

Malagassa on monta viehättävän oloista pientä erikoismuseota, mutta en jaksa jäädä kaikkia kiertämään, vaan haluan retkeillä myös hieman kaupungin ulkopuolella. Aurinkorannikkoa pitkin kulkee tavattoman kätevä, nopea juna (vai pitäisiköhän sanoa metro), joka yhdistää mm. Malagan, Torremolinoksen, Fuengirolan ja Marbellan. Lähden tutkiskelemaan Fuengirolaa, jonne on asettunut niin paljon suomalaisia ja yleensäkin pohjoismaalaisia viettämään talvea. Maisema junamatkalla on ankea, liian täyteen rakennettua ympäristöä, ilmeisesti talouslaman vuoksi keskeneräisiksi jääneitä rakennuksia. Fuengirola vaikuttaa osittain suorastaan slummilta. Haluaisinko asua täällä? En. Esteettinen viettini ei kuitenkaan anna periksi. Haluan löytää täältä jotain kaunista (No, ovathan veneet nyt ainakin kauniita).

Suunnistan Benalmadenaan, tutustumaan Euroopan suurimpaan buddhalaiseen stupaan, joka on rakennettu Himalajan valtioille tutulla tiibetiläisellä tyylillä. WAU! Paikka on maisemallisesti uskomattoman kaunis. Korkealta avautuva merinäköala, vuoret, avaruus. Stupa on eräänlainen monoliittinen temppeli, monumentti, joka muistuttaa maisemassa buddhalaisista arvoista. Tunnettu tiibetiläinen lama, Chogyam Trungpa kirjoittaa: “The visual impact of the stupa on the observer brings a direct experience of inherent wakefulness and dignity. Stupas continue to be built because of their ability to liberate one simply upon seeing their structure.”  

Stupa Benalmadenassa, sisäkuva

Stupa Benalmadenassa

Tiibetiläisiä stupia on kahdeksaa eri tyyppiä, joista kukin edustaa jotain tärkeää tapahtumaa Buddha Shakyamunin elämänkaaressa. Benalmadenassa se on omistettu valaistumiselle. Useimmiten stupa on umpinainen, mutta täällä rakennelman sisällä on meditointihalli upeine seinämaalauksineen ja veistoksineen. Rakennuksen pohjakerroksessa on pieni museo, jossa tällä kertaa esitellään Himalajan alueen valtioiden aineellista kulttuuriperintöä.   Aivan stupan vieressä on viehättävä perhospuisto, trooppinen katettu puutarha, jossa voi nähdä liihottelevan jopa 1500 erilaista perhoslajia. Kauneudenkaipuuni saa täällä piristysruiskeen. Paikkaa mainostetaan lauseella ”Where colours fly…” ja toden totta, perhosethan ovat kuin lentäviä maalauksia. Olkapäälleni istahtaa ihastuttava sitruunaperhonen, kuin stupan seinämaalauksesta tänne puutarhaan lentänyt Dakini – Sky dancer.   Palaan hyvillä mielin Malagaan ja mietin seuraaville päiville uusia seikkailuja. 

Perhospuisto