Päivittelyä

Päivi Kiiski toimii kuvataidejohtajana Turun museokeskuksessa. Rakastaa koiria, elokuvia ja ympäristötaidetta. Inhoaa maksalaatikkoa, kylmyyttä ja siivoamista.


Jätä kommentti

Ai Weiwein jalanjäljillä

ai weiwei

Selfie Ai Weiwein kanssa

Huomaan astuneeni kolmatta kertaa HAMin avajaisnäyttelyyn (mikä on minulle aika harvinaista). Nyt ei ole kyse vain mediahypetyksestä, Ai Weiwei yksinkertaisesti jättää sanattomaksi.
Uskomattoman tuottelias taiteilija ei halunnut toteuttaa Helsinkiin laajaa retrospektiivistä näyttelyä, vaan hän valitsi teemaksi puunkäytön. Puu tavallaan yhdistää suomessa yleisesti käytetyn materiaalin perinteiseen kiinalaiseen puusepäntyöhön ja tuo näyttelylle yhtenäisen visuaalisen ilmeen. Ai Weiwei työstää käsitteellisesti kaikkia keskeisiä aiheitaan myös puumateriaalia käyttäen, joten katsojat saavat Tennispalatsin näyttelyssä hyvän käsityksen taiteilijan toiminnasta ja ajattelutavasta.
Ihmisoikeuksia,sensuuria ja taiteellista vapautta teoksissaan käsittelevä taiteilija oppi hyvin nuorena jo tietämään, mitä on olla toisinajattelija Kiinassa. Ai Weiwein isä Ai Qing oli huomattava modernistinen runoilija ja intellektuelli, joka joutui jo ennen kulttuurivallankumousta vallanpitäjien hampaisiin ja pakotettiin muuttamaan Pekingistä rajaseuduille, ensin pohjoiseen Heilongjianin maakuntaan, sittemmin läntiselle Xinjiangin itsehallintoalueelle. Ai Quingin työvelvollisuutena oli vessojen harjaaminen. Perhe pääsi palaamaan Pekingiin vasta vuonna 1976.
Ai Weiwei matkusti Kiinassa suoritettujen opintojen jälkeen Yhdysvaltoihin, jossa koko länsimaisen nykytaiteen maailma avautui hänelle. Hän tapasi mm. Marcel Duchampin, Andy Warhallin kaltaisia kapinallisia esikuvia. Ai Weiwei palasi Kiinaan 1993. Kolme taiteilijan vuosina 1994-1997 julkaisemaa kirjaa uudesta radikaalista taiteesta toivat hänelle nopeasti aseman yhtenä oppositiotaiteen pääorganisaattorina. Kritiikki kommunistisen puolueen ylivaltaa kohtaan ja alastomuus saivat sensuurin heti takajaloilleen. Vuonna 2005 Ai Weiwei ryhtyi julkaisemaan erittäin suosittua blogia, jossa hän käsitteli mm. Sichuanin maanjäristyksen seurauksia huonosti rakennettujen talojen romahtaessa koululaisten niskaan. Viranomaiset sulkivat miljoonia kommentteja saaneen blogin vuonna 2009, mutta Ai Weiwei siirtyi käsittelemään hänelle tärkeitä asioita entistä enemmän taideteoksissaan. Viranomaisten videovalvonnan taiteilija kääntää voitokseen: hän alkaa itse lähettää netin kautta maailmaan eräänlaisena reality tv:nä ohjelmaa omasta arkielämästään. Kotiaresti, passin takavarikoiminen, kolme kuukautta kestänyt pidätys kuulusteluineen… kaikki turhaan, sillä Ai Weiwein suuta ei saada tukittua. Lopulta kesällä 2015 taiteilija sai viimein takaisin passinsa ja hän pääsi matkustamaan perheensä luo Berliiniin ja edelleen Helsingin avajaisiin.
Ai Weiwein taiteesa tärkeä teema on suhtautuminen menneisyyteen, etenkin materiaaliseen menneisyyteen. Taiteilija on huolestunut perinteisen hutong arkkitehtuurin katoamisesta lasisten ja teräksestä rakennettujen ostosparatiisien tieltä. Hän maalasi Coca-Cola –merkin satoja vuosia vanhan Han-dynastian vaasiin ja muokkaa antiikkihuonekaluista taitavasti toteutettuja uusia, toimimattomia huonekaluja. Kaiken keskiössä on perinteisen puusepäntaidon ihailu. 2000-luvulla taiteilija alkoi käyttää teostensa materiaaleina vanhojen temppeleiden puuosia. Temppeleitä oli tuhottu kehityksen nimissä ja erityisesti antiikkikauppiaat olivat hyödyntäneet niistä säilyneitä osia valmistaessaan antiikkihuonekalujen kopioita. Uudelleenkoostetuissa huonekaluissaan Ai Weiwei ottaa kantaa tähän kehitykseen. Hän problematisoi aidon ja kopion välistä suhdetta.
Puun lisäksi Ai weiwei on on käyttänyt teoksissaan klassisen veistotaiteen suosimia marmoria ja kiveä sekä myöhemmin myös perinteisiä käsityöläismateriaaleja kuten lasia, keramiikkaa, posliinia ja helmiä. Kiinalaisessa käsityötuotannossa on ollut tavanomaista imitoida halvoista materiaaleista toteutettuja arkipäiväisiä esineitä, mutta käyttää niiden tekemiseen kalliita materiaaleja. Ai on teettänyt 100 miljoonaa käsin maalattua auringonkukansiementä posliinista, puhelimen jadesta, ovia marmorista ja kokonaisen jäteastian arvokkaista puulajeista. Auringonkukkatyö oli myös kommentti kulttuurivallankumouksen aikana halveksuttujen individualististen taiteilijoiden suuntaan. Heitä pidettiin juuri yhtä hyödyttöminä kuin auringonkukan siemeniä.
HAM on julkaissut näyttelyn yhteydessä tavattoman tasokkaan näyttelyjulkaisun. Julkaisussa on mielenkiintoinen artikkeli Ai Weiweistä arkkitehtina ja Pertti Seppälän artikkeli modernin taiteen vaiheista Kiinassa.

Mainokset