Päivittelyä

Päivi Kiiski toimii kuvataidejohtajana Turun museokeskuksessa. Rakastaa koiria, elokuvia ja ympäristötaidetta. Inhoaa maksalaatikkoa, kylmyyttä ja siivoamista.


Jätä kommentti

Adoptoi monumentti

Tutustun aina mielelläni muiden museoiden ja kulttuurilaitosten nk. parhaisiin käytäntöihin. Nyt osui silmääni Pirkanmaan maakuntamuseon opas, jossa kerrotaan heidän ”Adoptoi monumentti” -ohjelmastaan. Oppaassa paitsi kerrotaan Pirkanmaan kohteista, myös kehotetaan levittämään tätä ilosanomaa myös muualle Suomeen.

”Adoptoi monumentti” kannustaa tunnistamaan ja tutkimaan kulttuurihistoriallisia kohteita sekä huolehtimaan niistä kansalaistoiminnan myötä. Hanke käynnistyi ensimmäisenä Suomessa Tampereella vuonna 2008. Idea oli saatu Skotlannista, jossa vastaavaa toimintaa on ollut jo vuosikymmenten ajan.

Ensimmäisenä tamperelaisten hanke keskittyi arkeologisten kohteiden adoptointimahdollisuuksiin. Vuosina 2013-2015 ohjelma laajeni koskemaan myös rakennettua ympäristöä. Mukana on ollut hyvin monenlaisia vapaaehetoisryhmiä, yhdistyksiä ja yrityksiä, jotka ovat voineet valita itselleen läheisimmäksi tuntuvat kohteen lukuisten ehdokkaiden joukosta,.Tämä on juuri sellaista kansalaisia sitouttavaa ja osallistavaa työtä, jota museot tarvitsevat tänä päivänä, kun kulttuuriperinnön ylläpito on julkisten varojen puutteessa jäämässä retuperälle.

Adoptoija huolehtii maakuntamuseon ohjeistuksen mukaisesti valitsemastaan kohteesta, tarkkailee sen kuntoa, selvittää kohteen historiaa ja järjestää paikalla tapahtumia. Suuri osa vapaaehtoisista työskentelee pitkäjänteisesti yhden kohteen parissa. Toiset taas valitsevat toimimisen lyhytaikaisesti jonkun ”monumentin” kunnostamiseksi. Kohdevalikoima on monipuolinen vaihdellen rautakautisesta linnavuoresta hautaröykkiöihin, kiviaitoihin, kellareihin, taloihin ja laululavoihin. Yhdistysten ja koulujen kohteiksi valitaan mielellään huomiota hetättäviä tai symbolisia kohteita, jotka levittävät sanomaa hoitajiensa kulttuuritahdosta. Koulujen osalta kiinnitetään huomiota myös siihen, että kohteet tarjoaisivat aineksia koulujen opetukselle. Museolle on voinut myös ehdottaa uusia kohdetta, jolloin niiden soveltuvuus testataan adoptiotoiminnan periaatteiden mukaisesti. Museon laatima hoitosuunnitelma toimii adoptoijan  käsikirjana.

Pirkanmaalla on tällä hetkellä kaksikymmentä adoptoitua kohdetta. Niiden parissa työskentelee yli 300 vapaaehtoista.  Kohteiden hoitoon osallistuvien määrä kasvaa jatkuvasti, samoin kohteiden määrä. Toimintamuoto on hyvää vauhtia laajenemassa muualle Suomeen.

Euroopan neuvoston strategiassa painotetaan ihmisten oikeutta kulttuuriperintöön sekä kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Adoptoi monumentti on myös Faron sopimuksen mukaista kansalaislähtöistä toimintaa ja kestävää kehitystä. Kyseessä on niin hieno toimintamuoto, että haluaisin laajentaa sitä käsittämään myös julkisia taideteoksia. Wäinö Aaltosen museolla on tällaista toimintaa jo ollutkin pienimuotoisesti vuosien varrella, mutta kaikki edellytykset olisi vakiinnuttaa käytäntöä pysyväksi ohjelmamuodoksi. Lämmöllä muistelen  ”hyviä haltijoita”, jotka mm. vastasivat Mariella Bettineschin veistoksen saattamista kevätkuntoon.

Mainokset


Jätä kommentti

P is for Paradise

Katja Tukiaisen näyttely Auran galleriassa, Turussa ihastuttaa. P on myös Pink, sillä taiteilija tunnetaan vaaleanpunaisesta, sokerihuurteisesta värimaailmastaan ja pikkutyttöjen unelmista.
Uusin näyttely jatkaa osittain entisellä linjalla, mutta mukaan on tullut käänne myös taidehistorian uustulkintojen suuntaan. Mm. Gericaultin ”Medusan lautta”, Michelangelon ”Adamin luominen”, Rubensin ”Leupiccuksen tytärten raiskaus”, Delacroix´in ”Vapaus johtaa kansaa” ja Eetu Iston ”Hyökkäys” on maalattu uudelleen, eräänlaisesta naisnäkökulmasta.
Taiteilija kertoo Adamin luomisesta, että hänen versiossaan Jumala luo Eevaa varten paitsi Adamin, myös kaikkea muuta, mikä saattaisi viehättää Eevaa: kissanpennun, kiiltokuvaenkeleitä, pupuja, unelmapojan ja yksisarvisen. Kaikenlaiset paratiisimaiset olotilat kiehtovat taiteilijaa ja hänen mielestään jokaisen tulisikin rakentaa ainakin mielessään itselleen oma pikku paratiisinsa. Se saattaa muodostua hyvin erilaiseksi erilaisilla persoonilla. Jokainen seuratkoon omaa tähteään.
Tukiainen on myös sarjakuvapiirtäjä ja hänelle on myönnetty vuonna 2003 Sarjakuvaseuran Puupää-palkinto. Viimeisin sarjakuva-albumi oli nimeltään Rusina ja se ilmestyi vuonna 2008.
Helsingin Sanomien Kaisa Viljanen kokee erityisesti ”Vapaus johtaa kansaa” –teoksen terrori-iskujen vuoksi pelottavan ajankohtaiseksi. Vaikka teos on valmistunut ennen iskuja, taiteilija peilailee tämän hetken tunnelmia aiheen parissa seuraavasti: ”Haluan osoittaa tukeni ihmisille Pariisissa, mutta yhtälailla kaikille, jotka kärsivät erilaisissa iskuissa ympäri maailmaa. Voisimme kaikki olla niitä, jotka makaavat maassa ja niitä, jotka ovat barrikadeilla.” Tässä Katja Tukiaisen klassikkoversiossa teoksen miehet ovatkin naisia. Taiteilija kertoo edelleen: ”Teokseen oli helppo tarttua, koska maalaus on niin siteerattu. Päätin, että muutan kaikki hahmot tytöiksi ja naisiksi. Oli vapauttavaa maalata ja kertoa merkittävistä hetkistä historiassa omalla tavallani.” Myös Gericault´in ”Medusan lautta” on karmaisevan ajankohtainen nyt kun ihmisiä hukkuu Välimerellä. Tukiaisen versio Eetu Iston ”Hyökkäyksestä” puolestaan kommentoi Suomessa ajankohtaisia julkisen vallan leikkauksia. ”Suomi-neidolta ryöstetään oikeutta päättää valtion asioista. Minun versiossani on kyyhkyjä, joiden kannattelemissa kirjeissä on sydämenmuotoiset sinetit. Katsoja voi kokea teoksen poliittiseksi tai sitten vaan kiiltokuvaversioksi. En halua lyödä lukkoon merkityksiä.”
Olen vallan ihastunut taiteilijan väreihin ja tekniikkaan. Hän yhdistelee vaaleanpunaiseen kauniisti muitakin pastellivärejä ja lopputulos on keveän pumpulinen. Joissain taidehistorian uusluomuksissa on esillä ehkä hieman liian paljon tavaraa, mutta tavattoman hienoja ovat maalaukselliset, maisemalliset teokset, joihin on miltei piilokuvamaisesti upotettu vain jokunen hahmo. Auran gallerian näyttely on Tukiaisen 28. yksityisnäyttely ja ensimmäinen Suomen Turussa. Esillä 13.12.2015 asti. Pahoittelen blogiini liitetyn kuvamateriaalin heikkoa laatua. Paras mennä vaan itse kokemaan tämä ihanuus.


Jätä kommentti

Kohti yhteisöllistä performanssia

Amorph! on Muu ry:n tuottama pohjoismaiden vanhin performanssi- ja esitystaiteen tapahtuma. Tämän vuoden AMORPH!14-festivaalin teemana on yhteisöperformanssi. Teokset tarkastelivat kysymystä siitä, mitä yhteisö on – ja mitä se voisi olla tässä ajassa. 15.-19.10. järjestetyillä festivaaleilla nähtiin kymmenen taiteilijan ja kahdeksan erilaisen yhteisön dialogista syntyneet tuoreet teokset. Aiheina oli mm. oluen valmistus, kuorolaulu, dialogi kasvien kanssa ja vanhanaikainen kirjeenvaihto. Festivaali pohdiskeli ajankohtaista ja tärkeää, kaikkea yhteisötaidetta askarruttavaa kysymystä: voiko taideteos olla samaan aikaan sekä taiteellisesti anteeksipyytelemätön että yhteisöllisesti arvokas.

Created with Nokia Smart Cam

Yleisöä oli kiitettävästi mukana. Kuva: Päivi Kiiski

Valitettavasti en ulkomaanmatkani vuoksi päässyt osallistumaan kuin viimeisenä päivänä järjestetylle ”Helsinki Art Walk taidebussi” –kierrokselle, joka osoittautui aivan mainioksi tapahtumaksi. Kiasman pihalta käynnistynyt kierros vieraili Kaapelitehtaalla, Huuto-galleriassa, Forum Boxissa, Pirkko-Liisa Toppeliuksen galleriassa, Kuvataideakatemian Kuva/Tila –näyttelypaikassa ja kaupungin talvipuutarhassa. Bussissa istuinkaverikseni osui turkulainen nuori taiteilija Lucas Vogt, jonka kanssa sukeutui laaja-alainen keskustelu mm. näyttelyistä, taiteentekemisestä, asumisesta, yksinäisyydestä ja uskonnoista. Muu ry oli järjestänyt kierrokselle vetäjän, joka johdatteli näyttelyjen teemoihin ja toimi muutenkin mukavana keskustelukumppanina. Häneltä kuulin, että tällaisia sunnuntaisia yhteiskierroksia on järjestetty jo useampia ja tarkoitus olisi jatkaa. Ei kuitenkaan aina näin bussilla matkustaen vaan kävellen tai pyöräillen. Itse olen tottunut kiertelemään näyttelyitä yksikseni, joten yhteiskatselmus oli todella virkistävä kokemus

Maria Pääkkösen piirustusperformanssi

Maria Pääkkösen piirustusperformanssi, Kuva: Päivi Kiiski

Created with Nokia Smart Cam

Väinö Korhosen viuhasti pyörivä rukousmylly oli valmistettu mm. Lp-levysoittimesta

Created with Nokia Smart Cam

Juli Reinartzin vetämä performanssi Talvipuutarhassa. Kuva: Päivi Kiiski

Näyttelykierroksella saimme paneutua mm. kuvataideakatemian rymänäyttelyn ”Sitting Quietly, Doing Nothing” hitautta ja pitkäkestoisuutta käsitteleviin teemoihin, Animaation apupyörä –taiteilijakollektiivin teoksiin Huuto-galleriassa ja bussissa soitettavaan äänitaiteeseen. Pirkko-Liisa Toppeliuksella tutustuin ensimmäistä kertaa mielenkiintoiseen mystikkoon ja visionääriin, Väinö Korhoseen. Taiteilijan lähtökohtina ovat olleet unissa, meditaatiossa ja erilaisissa tajunnan välitiloissa nousseet visiot. Tekniikkoina maalaus, piirustus, animaatio ja kineettinen taide. Korhosen monimuotoisesta kuvakielestä voi löytää yhtymäkohtia vaikkapa uusshamanismiin, tiibetiläisen kuolleiden kirjan kuolemankuvauksiin ja ITE-taiteeseen.

Kierros päättyi Talvipuutarhan myöhäiseen brunssiin ja yhteisölliseen, ritualistiseen performanssiin. Saksalaisen taiteilijan Juli Reinartzin opastuksella herkistyimme kokemaan tuoreesti ympäristöämme ja siihen kätkeytyviä näkymättömiä voimia.  Ei voi muuta sanoa kuin että taidekierros oli loistava valinta kylmälle, sateiselle sunnuntaipäivälle. Tällaisille kierroksille haluan osallistua jatkossakin!


Jätä kommentti

Tom of Finland ja Viggo Wallensköld

April Ashley by Boy George. Kuva: Homotopia

April Ashley by Boy George. Kuva: Homotopia

Istun Turun kivoimmassa ravintolassa, MAMI:ssa, lounaalla Gary Everettin kanssa. Everett on seksuaalivähemmistöjen taiteeseen ja kulttuuriin keskittyvän Homotopia -organisaation taiteellinen johtaja. Tapasin Everettin ja Tom of Finland –säätiön johtajan Durk Dehnerin ensimmäisen kerran vuonna 2011, jolloin Turku toimi Euroopan kulttuuripääkaupunkina. Juhlavuoden suuriin menestyksiin lukeutui Homotopian ja TOF-säätiön yhdessä kulttuuripääkaupunkisäätiön kanssa tuottama Tom of Finland –retrospektiivi. Turusta Tukholmaan jatkanut näyttelykierros keräsi yhteensä 140 000 katsojaa.

Gary Everett Aurajokimaisemassa

Gary Everett Aurajokimaisemassa

 Homotopia järjestää joka marraskuu laajan LGB&T  (Lesbian, gay, bisexual & transgender) –kulttuurifestivaalin, johon liittyy kuvataidetta, musiikkia, teatteria, tanssia, keskustelutilaisuuksia ja yhteisötapahtumia. Festivaalin lisäksi Homotopialla on ympärivuotista sosiaalista ja suvaitsevaisuuskasvatustoimintaa. Järjestö on hyvin verkostoitunut ja sen kansainvälisiin yhteistyöhankkeisiin tutustuu vuosittain satojatuhansia ihmisiä. Homotopia viettää tänä vuonna 10-vuotisjuhliaan ja vuoden ohjelmakalenteri on sen mukainen. David Hockneyn varhaista tuotantoa esittelevä näyttely järjestetään yhdessä Walker Art Galleryn kanssa, ensimmäisen ”transikonin” elämästä kertova ”April Ashley – Portrait of a Lady” puolestaan yhdessä Museum Liverpoolin kanssa. Ohjelmistossa on lisäksi mm. Sandi Toksvigin stand up –komiikkaa teemalla Funny Valentine Liverpoolin Filharmonisen orkesterin tiloissa, John Watersin vaudeville-esityksiä ja  Boy Georgen ja Trade Markin valokuva- & grafiikkanäyttely This way out. Divinen (1945-1988) elämästä ja urasta kertova dokumenttifilmi I Am Divine ja New Yorkin kuuluisasta Chelsea –hotellin asukkaista kertova näytelmä (…where every room has a story to tell…) kuulostavat myös mielenkiintoisilta. Koko ohjelmistoon voi tutustua osoitteessa http://www.homotopia.net/

Everett vierailee Turussa esittelemässä valmisteilla olevaa näyttelyhanketta Touko Laaksonen – Artist, Revolutionary, Liberator. Tarkoituksena on esitellä Tom of Finlandia laajemmassa kuin taidekontekstissa. Sosiologisena, sosiaalisena, kulttuurisena ilmiönä. Näyttelyyn ollaan kokoamassa erilaista arkistomateriaalia, valokuvia, kirjeitä, henkilökohtaista esineistöä. Tavoitteena on, että näyttely kiertäisi Liverpoolissa, Lontoossa, Berliinissä ja Tukholmassa. Mahdollinen esittelypaikka Suomessa on vielä auki.

Touko Laaksosen perhealbumi

Touko Laaksosen perhealbumi

 Tom of Finland on varmasti kansainvälisesti tunnetuin suomalainen taiteilija. Kaarinassa, lähellä Turkua vuonna 1921 syntynyt ja Helsingissä vuonna 1991 kuollut Touko Laaksonen vietti parhaat vuotensa Yhdysvalloissa ja toimi inspiraationlähteenä aikansa populaarikulttuurille ja kokonaisille uusille sukupolville sukupuolivähemmistöjä. Suomen itsenäisyyden juhlavuodelle 2017 kaavailtua näyttelyä odotellessa voi tutustua esim. FT, dosentti Harri Kalhan erinomaiseen tutkimusjulkaisuun Tom of Finland – Taidetta Seksin Vuoksi.

 Kannattaa tutustua myös Hämeenlinnan taidemuseossa esillä olevan Viggo Wallensköldin (s.1969) näyttelyyn Variaatioita. Taiteilija kuvaa teoksissaan fyysistä erilaisuutta, rujoutta,  ihmisen moninaisuutta ja (pilkallisen) katseen kohteeksi joutumista. Ensimmäinen erilaisuuden muoto, johon taiteilija nuoruudessaan tarttui, oli lihavuus. Amputointiaiheet viittaavat ilmeisesti sekä fyysiseen, että henkiseen amputointiin. Wallensköld valittiin vuonna 2005 vuoden nuoreksi taiteilijaksi, mihin liittyi kutsunäyttely Tampereen taidemuseossa ja Amos Anderssonin museossa. 2008-2009 Wallensköldin tuotannosta oli esillä laaja katsaus myös Pietarin marmoripalatsissa, mutta taiteilija epäilee, että tämän päivän venäläisessä mielipideilmastossa näyttely tuskin olisi enää mahdollinen. Vuonna 2009 Wallensköld joutui sensuurin kohteeksi jopa Suomessa.  Kirkkopalvelut ry:n järjestämästä Toiseuden kohtaaminen –näyttelystä poistettiin yllättäen kaikki transsukupuolisuutta ja homoseksuaalisuutta kuvaavat maalaukset.

Hallitsija, Viggo Wallensköld

Hallitsija, Viggo Wallensköld

Virallisen jargonin Suomi julistaa kaikkien kansalaistensa yhdenvertaisuutta mm. lain edessä. Silti olemme odottavalla kannalla edelleen esim. tasavertaisen avioliittolain suhteen.


Jätä kommentti

Fantasiafeminismiä

Iiu Susiraja (s.1975) on taiteilija, jonka nimi on nyt kaikkien alaa seuraavien huulilla. Häneltä on teoksia parhaillaan esillä kahdessa suuressa kokoelmanäyttelyssä. Helsingin kaupungin taidemuseon Yksinäisyys

Iiu Susiraja: Sata grammaa 2.

Iiu Susiraja: Sata grammaa 2.

aiheisessa kattauksessa ja Wäinö Aaltosen museon Adidasmies ja Voimanainen -näyttelyssä. Jälkimmäisessä esitellään Turun kaupungin taidekokoelman uudishankintoja. Susiraja on esillä syksyllä myös Frankfurtissa, jossa esitellään eturivin suomalaisia valokuva- ja videotaiteilijoita.

Turun taideakatemiasta valmistunut Susiraja haluaa teoksillaan herättää voimakkaita tunteita. Taiteilija on itse useimpien teosten keskipisteessä ja hänet nähdään mitä ihmeellisimmissä puuhissa. Susiraja ottaa valokuvansa ja kuvaa videonsa omassa kodissaan, sillä hänestä on tärkeää, että taiteilijalla on henkilökohtainen suhde työskentely-ympäristöönsä. ”Kotini on muusani”, sanoo taiteilija.

Susiraja listaa esineitä: kaulin, ämpäri, luuta, nailonsukat, pullapitko, nakit. Aikaa kuluu, arki on hidasta ja tylsää. Taiteilija valitsee listaltaan yhden esineen ja alkaa pyöritellä sitä. Luuta pingotetaan rintojen alle, metvurstiviipaleet lapuiksi silmille, pullapitko muuttuu heijattavaksi vauvaksi. Eritoten videoissa tuloksena on usein satiirisia niksipirkko-vinkkejä. Ruoka ja erilaiset elintarvikkeet ovat oleellinen osa Susirajan rekvisiittaa. Meitä on opetettu, että ruoalla ei saa leikkiä, mutta kuriton taiteilija ei välitä kielloista. ”Liika kiltteys tappaa”, toteaa taiteilija.

Ihmiset hämmästelevät kun isokokoinen ihminen kehtaa olla framilla eikä häpeile ulkomuotoaan. Ikuisen nuoruuden ja kauneuden perässä juoksevat photoshopatut naiset saavatkin Susirajan töistä haasteen; jokaisella on oikeus tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi omana itsenään. Susiraja laittaa itsensä likoon, muita ihmisiä hän ei halua esittää erikoisessa valossa.

Iiu Susiraja: 6. kuva sarjasta One size fits all.

Iiu Susiraja: 6. kuva sarjasta One size fits all.

Ankeasta lähiökodista taidemaailman parrasvaloihin kulkeutunut taiteilija ei ole aina ollut Iiu Susiraja. Hänen alkuperäinen nimensä oli Pirre Karvinen – koulukiusattu tyttö, joka päätti tehdä elämästään taideteoksen. Ennen taideakatemiaa taiteilija opiskeli maalari- ja tekstiiliartesaaniksi. Vuonna 2006 hän vaihtoi nimensä. Jo nimi ”Susiraja” assosioituu mielessäni tietynlaisessa marginaalissa elämiseksi. Taiteilijaa ei hevin tapaa kokkareissa, omiin avajaisiinsakaan hän ei mielellään osallistu.

Iiu Susirajan töitä on luonnehdittu fantasiafeministisiksi. Minun mielestäni teokset tasapainottelevat hienosti arjen ja fantasian ristiaallokossa. Musta huumori hersyy. Kuvien outous herättää tottumattomassa katsojassa varmaankin monenlaisia kysymyksiä. Saako nauraa? Pitäisikö teosten maailmaa peilata omaan elämäänsä? Mikä on taiteilijan perimmäinen sanoma?

Susirajan kotisivuilta löytyy seuraava HYVÄ KÄYTÖS -sarjan resepti:

Iiu Susiraja: Voimanainen, 2011. Turun kaupungin taidekokoelma

Iiu Susiraja: Voimanainen, 2011. Turun kaupungin taidekokoelma

1 tuhti tyttö
1 arkinen esine
1 pussi kuivaa huumoria

Ainekset vispataan sekaisin keskenään vieraiden saapuessa ja annetaan vetäytyä jääkaapissa.

Lopuksi massasta leikataan suuhun sopivia palasia ja tarjoillaan raamien kera.

Iiu Susirajan ja 50 muun nykytaiteilijan töihin voi tutustua Wäinö Aaltosen museossa Adidasmies ja Voimanainen –näyttelyssa ajalla 14.3.-25.5.2014.


Jätä kommentti

Vaarallista rakkautta

”Tapasin mieheni 18-vuotiaana. Aluksi kaikki meni ihan hyvin. Vuosien saatossa miehessä alkoi näkyä väkivaltaisia piirteitä, mutta aluksi ajattelin, että se menee ohi. Ei se mennyt. Tilanne paheni pikkuhiljaa hiipimällä. En saanut tavata entisiä kavereitani, en olla tekemisissä sisarusteni ja vanhempieni kanssa, en puhua kauppareissuilla tuttujen kanssa. Lopulta estettiin jopa töihin meneminen, haukuttiin huoraksi ja kuulusteltiin aiemmista suhteistani. Väkivalta paheni koko ajan: hakkaamista, potkimista, hiusten repimistä, pakottamista seksiin tuntikausien ajan… Lista on loputon. En edes pysty kaikkea kauheutta kertomaan, hirvittäviä asioita tapahtui. Kaikki tavarani hajotettiin ja vaatteeni revittiin. On monta asiaa mitä en ole kertonut kellekkään.”

– Heidi 45 Nurmijärvi

Meeri Koutaniemi: Eeva. Naisten Linja.

Meeri Koutaniemi: Eeva. Naisten Linja.

Naisiin kohdistuva väkivalta on maailmanlaajuisesti merkittävä naisten terveyttä ja tasa-arvoa haittaava ihmisoikeuskysymys. Väkivalta voi tarkoittaa mitä tahansa sukupuoleen liittyvää väkivaltaa, joka aiheuttaa fyysistä, seksuaalista tai henkistä kärsimystä. Väkivalta ei siis tarkoita ainoastaan fyysisiä tekoja.

Naisiin kohdistuvan väkivallan käsitteeseen sisältyvät seuraavat teot, mutta se ei rajoitu ainoastaan niihin:
a) Perheessä tapahtuva fyysinen, seksuaalinen ja henkinen väkivalta, tyttöjen seksuaalinen hyväksikäyttö, tyttöjen ympärileikkaus, raiskaus avioliitossa ja myötäjäisiin liittyvä väkivalta, sekä muun kuin puolison aiheuttama väkivalta ja riisto.
b) Perheen ulkopuolella tapahtuva fyysinen, seksuaalinen ja henkinen väkivalta, raiskaus, seksuaalinen hyväksikäyttö ja riisto, seksuaalinen häirintä ja uhkailu työpaikalla, oppilaitoksissa ja muualla, naisilla käytävä kauppa sekä prostituutioon pakottaminen.
c) Rakenteellinen väkivalta. Fyysinen, seksuaalinen ja henkinen väkivalta, johon valtio syyllistyy tai jonka se sallii, missä tahansa sitä esiintyykin.

Pertti Jarla. Kuva: Naisten Linja

Pertti Jarla. Kuva: Naisten Linja

Naisten Linja Suomessa ry on organisaatio, jonka tehtävänä on vastustaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ylläpitäviä asenteita ja rakenteita yhteiskunnassa, poistaa tällainen väkivalta yhteiskunnallisella ja yksilötasolla sekä auttaa väkivallan kohteeksi joutuneita naisia ja muita osallisia.  Linja pitää yllä Naisten Netti -sivustoa, jossa annetaan maksutonta neuvontaa ja tukea internetin välityksellä väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneille naisille ja tytöille sekä heidän läheisilleen.

Nyt Naisten Linja on käynnistänyt JAA SALAISUUS -kampanjan, jossa kootaan suomalaisten naisten kertomia tarinoita väkivallasta. Mukaan kampanjaan on lisäksi pyydetty joukko tunnettuja taiteilijoita, jotka ovat tehneet näistä kerätyistä tositarinoista näkyviä. Kampanjalla pyritään tekemään parisuhdeväkivallasta ja sen salailusta loppu. Teokset ovat esillä Kluuvin kauppakeskuksen näyttelytilassa 25.2.–8.3.2014. Teokset ovat myös myynnissä. Myynnistä saatava tuotto käytetään Naisten Linjan hyväksi.

Olemme lukeneet kauhistuttavia tarinoita esim. Intiasta, jossa joukkoraiskaukset ja vaimojen polttaminen keittiössä (muka tapaturma) ovat arkipäivää. Piilossa olevaa väkivaltaa löytyy myös aivan lähipiirissämme. Pitäkäämme siis silmät ja korvat auki!

Lisätietoa Jaa salaisuus -kampanjasta

Rakel Liekki Pikkuhiljaa hiipimällä (Kuva: Naisten Linja)

Rakel Liekki Pikkuhiljaa hiipimällä (Kuva: Naisten Linja)

Priska Falin: Kyynelten kertomaa (Kuva: Naisten Linja)

Priska Falin: Kyynelten kertomaa (Kuva: Naisten Linja)


Jätä kommentti

Mietteitä Malagassa

Lomalla Malagassa. Tarkoituksena oli vain nauttia auringosta, lukea ja syödä hyvin. Vaan mitäpä museoihminen muuta vapaa-ajallaan tekisi kuin luuhaisi näyttelyissä ja bongaisi nähtävyyksiä. Eritoten, jos kohde näin helmikuussa ei olekaan kovin aurinkoinen.

Ensimmäinen kohteeni on Carmen Thyssen museo, joka on avattu yleisölle vasta vuonna 2011. Kyseessä on Madridin Thyssen-Bornemisza museon ekstensio sillä painotuksella, että Malagassa esillä on nimenomaan paronitar Carmen Thyssenin (os. Cervera) keräämä kokoelma. Geronaan on suunnitteilla kolmas Thyssen –museo, eräänlaista ”Guggenheim” –toimintaa tämäkin.

Harhaanjohtavaa mainontaa

Harhaanjohtavaa mainontaa

Arkkitehtonisesti ja rakennushistoriallisesti monikerroksinen Malagan Thyssen museo keskittyy erityisesti 1800-luvun andalusialaiseen maalaustaiteeseen, mutta museolla on myös aktiivista vaihtuvien näyttelyiden toimintaa. Kaupungin katukuvassa markkinoidaan näyttävästi blockbuster-näyttelyä: ”Courbet, Van Gogh, Monet, Leger”, jonka sisältö tuottaa valtavan pettymyksen. Suurilta nimiltä näyttelyssä on esillä vain muutama marginaalinen teos, muu kokonaisuus on koottu heidän vähemmän tunnettujen aikalaistensa tuotannosta. Miten helpolla museot sortuvatkaan  tähän vanhanaikaiseen markkinointikikkaan. Tulotavoitteet kun arvioidaan nykyään pilviin. Tuloksena on kuitenkin vain vihaisia asiakkaita. Grrr..

Ei muuta kuin eteenpäin. Seuraavana päivänä ohjelmassa on CAC Malaga, Malagan nykytaiteen keskus/museo. Hieman ränsistyneessä rakennuksessa on yhtä aikaa esillä monta eri näyttelyä. Täällä yleisötyö kuitenkin tuottaa iloisen yllätyksen. Luin aamiaispöydässä turisteille suunnattua englanninkielistä sanomalehteä, jossa ilmoitettiin julkisesti El ROTO –nimisen taiteilijan avajaisista CAC:ssa. Malagan kaupunginjohtaja toivotti henkilökohtaisesti kaikki kiinnostuneet tervetulleiksi. Olikohan tämä julkinen avajaiskutsu suunnattu lähinnä turisteille vai olikohan vastaavanlainen ilmoitus myös paikallisessa espanjankielisessä lehdessä? Tämä jäi tarkistamatta.

Malagassa on kolmaskin taidemuseo, Picasson elämäntyölle omistettu, hyvin hoidettu, kaunis pieni erikoismuseo. Olihan maestro syntynyt juuri Malagassa. Vaan onhan näitä Picasso-museoita: Pariisissa, Barcelonassa, Antibes´ssa. Suurista nimistä otetaan kaikki irti. Tällä kertaa esillä on pedagogisesti hienolla tavalla toteutettu erikoisnäyttely: 11 vanhaa mestaria, jotka ovat inspiroineet taiteilijaa. Ja rinnalla tietenkin Picasson omia teoksia siten, että vaikutussuhteet olivat selvästi nähtävissä.

Stupa Benalmadenassa

Stupa Benalmadenassa

Malagassa on monta viehättävän oloista pientä erikoismuseota, mutta en jaksa jäädä kaikkia kiertämään, vaan haluan retkeillä myös hieman kaupungin ulkopuolella. Aurinkorannikkoa pitkin kulkee tavattoman kätevä, nopea juna (vai pitäisiköhän sanoa metro), joka yhdistää mm. Malagan, Torremolinoksen, Fuengirolan ja Marbellan. Lähden tutkiskelemaan Fuengirolaa, jonne on asettunut niin paljon suomalaisia ja yleensäkin pohjoismaalaisia viettämään talvea. Maisema junamatkalla on ankea, liian täyteen rakennettua ympäristöä, ilmeisesti talouslaman vuoksi keskeneräisiksi jääneitä rakennuksia. Fuengirola vaikuttaa osittain suorastaan slummilta. Haluaisinko asua täällä? En. Esteettinen viettini ei kuitenkaan anna periksi. Haluan löytää täältä jotain kaunista (No, ovathan veneet nyt ainakin kauniita).

Suunnistan Benalmadenaan, tutustumaan Euroopan suurimpaan buddhalaiseen stupaan, joka on rakennettu Himalajan valtioille tutulla tiibetiläisellä tyylillä. WAU! Paikka on maisemallisesti uskomattoman kaunis. Korkealta avautuva merinäköala, vuoret, avaruus. Stupa on eräänlainen monoliittinen temppeli, monumentti, joka muistuttaa maisemassa buddhalaisista arvoista. Tunnettu tiibetiläinen lama, Chogyam Trungpa kirjoittaa: “The visual impact of the stupa on the observer brings a direct experience of inherent wakefulness and dignity. Stupas continue to be built because of their ability to liberate one simply upon seeing their structure.”  

Stupa Benalmadenassa, sisäkuva

Stupa Benalmadenassa

Tiibetiläisiä stupia on kahdeksaa eri tyyppiä, joista kukin edustaa jotain tärkeää tapahtumaa Buddha Shakyamunin elämänkaaressa. Benalmadenassa se on omistettu valaistumiselle. Useimmiten stupa on umpinainen, mutta täällä rakennelman sisällä on meditointihalli upeine seinämaalauksineen ja veistoksineen. Rakennuksen pohjakerroksessa on pieni museo, jossa tällä kertaa esitellään Himalajan alueen valtioiden aineellista kulttuuriperintöä.   Aivan stupan vieressä on viehättävä perhospuisto, trooppinen katettu puutarha, jossa voi nähdä liihottelevan jopa 1500 erilaista perhoslajia. Kauneudenkaipuuni saa täällä piristysruiskeen. Paikkaa mainostetaan lauseella ”Where colours fly…” ja toden totta, perhosethan ovat kuin lentäviä maalauksia. Olkapäälleni istahtaa ihastuttava sitruunaperhonen, kuin stupan seinämaalauksesta tänne puutarhaan lentänyt Dakini – Sky dancer.   Palaan hyvillä mielin Malagaan ja mietin seuraaville päiville uusia seikkailuja. 

Perhospuisto