Päivittelyä

Päivi Kiiski toimii kuvataidejohtajana Turun museokeskuksessa. Rakastaa koiria, elokuvia ja ympäristötaidetta. Inhoaa maksalaatikkoa, kylmyyttä ja siivoamista.

My Chinese Landscape

Jätä kommentti

Kauko-Idän kulttuurien harrastajana ja ihailijana astuin sisään Muu-Galleriaan, jossa oli viime sunnuntaihin asti esillä Sara Pathiranen näyttely ”My Chinese Landscape”. Esillä oli taiteilijan videoita Huangshan-vuodelta, joka on yksi klassisista vuorelle kiipeilyn kohteista. Täydellisimmillään huippu on silloin kun samaan aikaan voi nähdä rotkossa soljuvan joen. Kiinassa onkin oma käsite tällaiselle vuori-vesi -kokemukselle ja käsite viittaa luonnossa oleviin perusvoimiin Yin ja Yang. Maisemassa vuori on Yang ja vesi Yin.

Vesien ja vuorten äärelle hakeutuivat taiteilijat, runoilijat ja filosofit. Tänä päivänä tavalliset turistit, jotka ottavat itsestään selfieitä vuori taustanaan.

Sara Pathiranen video sisältää ”klassisia” kuvia Huangshanilta, mutta myös kokemuksen, että kuuluisalle vuorelle matkaaminen sisältää aina riskin, että sankka sumu ja usva piilottavat maiseman. Tuolloin selfiekuvankin tausta on pelkkää utua.

Vuori-vesi -runouden merkittävimpiä varhaisia edustajia on Xie Lingyn (385-433), jonka runot tuovat lukijan eteen kaikki ne eri mahdollisuudet ja tavat, miten vuorimaisemassa vaeltaminen voi tarjota lohtua ja innoitusta. Xie Lingyn kuvaa runoissaan myös muita luonnonatmosfäärejä kuin vuoret. Hänelle kelpaavat myös pusikot.

Pathirane tarjoaa näyttelynsä taustaksi Lingyun runon ”Seuraan Jinzhun virtaa, ylitän vuoren huiput ja matkaan joen vartta”.

Apinoiden huudot: tiedän auringon olevan todella nousemassa.

Laakson pimeydessä valo ei vielä näy.

jyrkänteiden alapuolella pilvet alkavat kerääntyä;

kukilla kaste edelleen kimmeltää.

Keinahtelevin askelin matkani kiemurtelee poukamien ja lahtien rantaa’ja etenen kauas, nouden solissa ja jyrkänteillä.

Kun kahlaan yli vuorivirran, nostan kaapuni helmaa,

sitten kiipeän paalutettua polkua yhä ylemmäs.

Joen saarekkeiden etäisyys vaihtelee.

Seuraan virran juoksua ja nautin sen mutkittelusta.

Vesiruoho kelluu pimeissä syvyyksissä;

kaislat ja ruo`ot levittäytyvät kirkkaille matalikoille.

Tasapainoilen kivellä ja täytän kuppini putouksesta;

vedän alas oksia ja nyhtäisen nipun lehtiä.

Luulen näkeväni hahmon kukkulan varjossa:

hamppukankainen kaapuni ja maruna-vyö avian kuin silmieni edessä. Tartun orkideoihin ja ahkeroin turhaan sitoakseni ne yhteen;

taitan hamppua, mutta ei ole ketään jolle avata sisimpäni.

Tunteiden avulla näkee kauneuden,

mutta epäselvät asiat – kuka todella ymmärtää ne?

Tätä mietiskellen jätän maalliset huolet,

yhtäkki’ valaistuneena saavutan kadonneen”.

 

Suomennus Minna Törmä

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s