Päivittelyä

Päivi Kiiski toimii kuvataidejohtajana Turun museokeskuksessa. Rakastaa koiria, elokuvia ja ympäristötaidetta. Inhoaa maksalaatikkoa, kylmyyttä ja siivoamista.

Graffitia joka tuutista

Jätä kommentti

Nyt tuntuvat graffitiaiheet kuuluvan vähän joka museon näyttelykalenteriin. Keravan taidemuseossa avattiin viime syksynä maamme ensimmäinen graffitille kokonaan omistettu näyttely. Pian sen jälkeen Taidehallissa esittäytyi Suomen tunnetuin graffititaiteilija EGS ja parhaillaan on Tennispalatsissa koko museon yläkerran tilat täyttävä laaja katsaus graffiti-ilmiöön.

Graffititaide ei ole ”vain” taidemuoto, vaan se on alakulttuuri ja elämäntapa; julkisten tilojen käyttöönooto luvallisin ja luvattomin keinoin. Graffiti kuului varsinkin alkuvaiheessaan hiphoppareiden ja skeittareiden toimintaympäristöön.

Vaikka olen varsin avoin oman aikamme taideilmiöille, en jaksa innostua junien kylkiin ja arvorakennuksiin ilmestyvistä tageista ja graffiteista. Mielestäni graffittitaide ei myöskään tuota riittävästi variaatioita. On puuduttavaa katsella vuodesta toiseen samantyyppistä ilmaisua. Alalla toimii kuitenkin muutamia supertähtiä kuten englantilainen Banksy ja suomalainen EGS. Nämä tekijät luovatkin uudenlaista graffitia ja liittävät seinämaalauksiinsa myäös esittäviä aiheita. Jonkinlainen  rinnakkaisilmiö on seiniin ja talojen päätyihin toteutettavat, yleensä luvalliset muraalimaalaukset. Harmi, että näyttelyssä ei esitelty yhtään esimerkkiä tällaisesta taiteesta.

Tennispalatsissa pääsee tutustumaan myös taiteilijoihin, jotka toteuttavat perinteisiä maalauksia lainaten kuitenkin graffitin muotokieltä. Antti Nyyssölä on paras esimerkki tämäntyyppisestä taiteilijasta. Näyttelyssä esitellään myös luvattoman graffitin ääri-ilmiö: junavaunu spreijataan umpitöhryiseksi sisältäpäin, minkä jälkeen taiteilija rikkoo ikkunan ja pakenee paikalta. Kyseisen performanssin videoi taideakatemian lopputyönä ruotsalainen taiteilija NUG. Asiasta käynnistettiin poliisitutkinta, joka raukesi kuitenkin siihen ettei pystytty todistamaan että naamioitunut vandaali olisi juuri NUG. Kyseinen taiteilija kuuluu VIM -taiteilijaryhmään (Vandals in motion).

Näyttelyssä esitellään aikajana, joka kertoo graffititaiteen levittäytymisestä Suomessa. Ensimmäiset dokumentoidut graffitit ilmestyivät katukuvaan 1985-1986 ja samaan aikaan ilmestyi kirja nimeltä Subway Art. Vuonna 1987 järjestettiin Elmussa graffititaiteen SM-kilpailut. Seuravana vuonna kaupunginjohtaja Ilaskivi käynnisti kampanjan graffititaiteilijoiden kiinnisaamiseksi. Ilmiannosta saisi 500 markan palkkion. 1991 taiteilijat pääsivät tekemään ensimmäistä kertaa laillista graffiti Kulosaaren melumuuriin, mutta 1996 tilanne kiristyi jälleen. 19 graffititaiteilijaa tuomittiin suuriin korvauksiin. 1998 kaupunki käynnisti ”Stop töhryille” -kampanjan, joka tarkoitti nollatoleranssia graffiteille. Kampanja päättyi tuloksettomana vuonna 2005 ja tilalle lanseerattiin pehmeämpi ”Siisti stadi” -projekti.  Tällä hetkellä Helsingin kaupungissa on meneillään useampiakin laillisia graffititoimeksiantoja, mutta vielä paremmaksi on pistänyt Vantaa, jonka taidemuseo Artsi julistautui viime vuonna graffititaiteeseen erikoistuvaksi museoksi.

On mielenkiintoista nähdä, miten graffititaide kehittyy ja miten käy Artsin. Onko graffiti riittävän vahva ja pysyvä ilmiö kokonaisen taidemuseon kivijalaksi

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s