Mielivalokuvaajiini kuuluvalla Helena Rantalalla on jälleen näyttely Helsingissä. Viimeksi hänellä oli laaja näyttely ”Ihanien aikojen loppu” Suomen valokuvataiteen museossa 2015.Tällä kertaa näyttely on galleria Hippolytessa.
Fiaskon 30 henkilökuvaa ovat syntyneet muutamassa Euroopan maassa kolmen vuoden aikana. Teoksen teemoina ovat häpeä ja epäonnistuminen. Henkilötyypit, jotka kuvissa esiintyvät, ovat useimmille tunnistettavia, vaikka emme myöntäisikään heitä tuntevamme. Kuviin liittyvät tekstit ovat heidän puhettaan, sisäistä puhetta, jota useimmat käyvät, vaikka eivät haluaisi sitä myöntää. Fiaskon kuvat ja tekstit ovat havaintoja kätketystä. Teos on fiktiivinen, mutta totta.
Näyttelyn työnimenä oli Pikkuporvareita. Erään teoksen lähtökohtana oli saksalaisen August Sanderin vaikuttava kuudenkymmenen kuvan teossarja ja kirja ”Antliz der Zeit”, joka ilmestyi vuonna 1929. Kirjassa oli Alfred Döbelin esipuhe. Sander havainnoi omaa aikaansa, mutta nyt menneoiden kuvien köyhtynyt pikkuporvaristo näyttäytyy henkilöinä, jotka äänestivät Hitlerin valtaan ja pitivät hänet vallassa läpi toisen maailmansodan.
Fiaskon alaotsikkona on Moraalisia luhistumisia. Rauhallisina aikoina ihminen ei välttämättä joudu testaamaan moraalista sisintään, mutta kriisien yhteydessä sekä yksilön että yhteisön puheen ja tekojen yhteys joutuvat koetukselle. Kuten eras hahmoista sanoo: ”Eihän kukaan ole puheidensa veroinen, sillä lailla rohkea. Naurattaa oikein, kun muistaa, mitä sitä kuvitteli. Etta olisi ollut sellainen, millainen liuuli olevansa.”
Fiasko on myös teos kirjallisuudesta ja taiteesta. Teossarja jakaantuu kuuteen osaan , joista jokaiseen liittyy kirjallisuussitaatti, joka kuljettaa teosta ja katsojaa eteenpäin. Näyttelyn yhteydessä järjestetäänkin keskustelutilaisuus kirjallisuuden ja kuvataiteen suhteesta. Muutamana päivänä viikossa Hannele Rantala on näyttelytilassa lukemassa ääneen Kafkan romaania ”Linna”. Näyttely on esillä 25.3. asti.
Päivittelyä 