Päivittelyä

Päivi Kiiski toimii kuvataidejohtajana Turun museokeskuksessa. Rakastaa koiria, elokuvia ja ympäristötaidetta. Inhoaa maksalaatikkoa, kylmyyttä ja siivoamista.

Tiibetin taiteen keskus Loimaalle!

Jätä kommentti

Tiibetin taide ja kulttuuri ovat kiehtoneet länsimaalaisten mielikuvia jo vuosisatojen ajan. Maailman kattona tunnetulla ylängöllä ja kaukana valtameristä elävät tiibetiläiset ovat yksi mailman uskonnollisimmista kansoista. Pyhä ja arki kietoutuvat erottamattomasti toisiinsa ja taide on pyhän ilmenemistä jokapäiväisessä elämässä. Uskonnollinen symboliikka näkyy kaikkein arkisimmissakin esineissä.

Tiibetiläiset rakastavat rikkaasti koristeltuja esineitä ja kirkkaita värejä. Vaurautta esitellään mieluusti käyttämällä arvokkaita ja kauniita koruja. Vaikka monet alueet ovat hyvin eristyneitä, on kulttuurivaihtoa kuitenkin ollut aina; esim. Kiinasta Tiibetiin on kulkeutunut silkkiä, posliinia ja lakkatöitä munkkien, lamojen ja kauppiaiden mukana.

Kankaalle maalattu buddhalaisaiheinen thangka on ehkä tunnetuin tiibetiläinen taidemuoto. Thangkassa esitellään hengellisiä totuuksia vertauskuvallisessa muodossa ja thangka voi toimia myös meditaation apuna. Tiibetiläiset teekannut ja muut perinteiset käyttö- ja seremoniaesineet ovat hyvin koristeellisia. Muita tunnettuja tiibetiläisiä käsityötuotteita ovat satulat ja matot.

Buddhalaisessa taiteessa ja koristelussa käytetään usein kahdeksaa vanhaa onnea tuottavaa symbolia: valkoinen päivänvarjo, kultakalapari, jalokiviruukku, lootuskukka, valkoinen kotilonkuori, päättymätön solmu, voitonviiri ja kultainen pyörä. Näitä symboleja käytetään myös hääjuhlissa ja muissa rituaaleissa. Tärkeä tiibetiläinen esine on suojelevia esineitä sisältävä gau-amulettikotelo, jota kannetaan kaulakorun tapaan tai muualla kehossa tai vaatteissa tai remmiin ripustettuna.

Tiibetiläiset käyttävät paljon korukiviä, etenkin turkoosia, punaista korallia, meripihkaa, lapis lazulia, helmiä ja jadea. Korukivet ovat pääasiassa tuontitavaraa. Manikivet ovat suurehkoja kivisiä amuletteja, joihin on kaiverrettu tiibetinkielisiä mantroja. Pakolaisten myötä länsimaihin kulkeutui runsaasti perinteisiä tiibetiläisiä esineitä, joista on tullut suosittu keräilykohde 1950-luvuilta alkaen. Suurin osa tiibetiläisistä rituaaliesineistä valmistetaan nykyisin Nepalissa.

Loimaan Alastarossa sijaitseva Dharmakeskus, joka on järjestänyt lukuisia meditaatiokursseja ja muita buddhalaisia tapahtumia, on perustettu vuonna 1980 taidemaalari, säveltäjä Pekka Airaksisen toimesta. Dharmakeskuksessa on esitelty myös tiibetinbuddhalaisia thangkoja ja veistoksia. Nyt Dhharmakeskus on avattu suurelle yleisölle ja se on muuttunut Tiibetin taiteen keskukseksi. Museonakin toimivan keskuksen johtaja on Maarit Vainio. Pekka Airaksisen varhaisimmat ostosreissut suuntautuivat Nepaliin vuonna 1974 ja siitä eteenpäin taidetta hankittiin myös Intiasta, mutta suurin osa thankoista vuodesta 1990 eteenpäin hankittiin Nepalista. Thangkakokoelma kasvoi pikku hiljaa nykyisiin mittoihin, monen sadan thangkan kokoelmaksi. Teokset ovat maksimissaan 50 vuotta vanhoja, sillä sitä varhaisempia thangkoja ei myydä laillisilla markkinoilla. Tiibetiläinen taide on itsessään kiinnostavaa, mutta esim. thangkoja hankkimalla tulee samalla tukeneeksi tiibetiläistä kulttuuria. Dharmakeskuksessa on vieraillut merkittävä joukko henkisiä opettajia. 1980-luvulla mm. Karma Kagyu -perinnettä edustavat Kalu Rinpoche ja Jamgon Kongtrul sekä intialainen opettaja Svami Anandanand.

Dharmakeskuksen oma erikoisuus, nk. Odo -meditaatiomenetelmä syntyi jo vuonna 1981, mutta kului erinäisiä vuosia ennen kuin selvisi, mihin kaikkeen sitä voi käyttää. Mm. Oriveden opistossa ja kuvataideakatemiassa sitä sovellettiin luovien menetelmien kurssiksi. Odo on osoittautunut hyväksi buddhalaiseksi menetelmäksi, koska siinä eivät tule etniset ja kansalliset piirteet leimaavasti esiin, vaan se pyrkii välittämään itse ydintä.

Nyt kun Dharmakeskus muuttuu Tiibetin taiteen keskukseksi, tiibetiläistä kulttuuriperintöä tuodaan entistä avoimemmin kaikkien kiinnostuneiden saavutettavaksi. Esillä tulee perusnäyttelyn lisäksi olemaan kolmisen vaihtuvaa näyttelyä vuosittain. Kokoelmaan kuuluu thangka-maalauksia, rupa-patsaita, naamioita, soittimia ja seremoniatarvikkeita. Näyttelyjen lisäksi tarkoituksena on järjestää myös meditaatiokursseja, konsertteja ja pienimuotoisia erikoistilaisuuksia.

On mielenkiintoista että muutaman vuoden sisällä Loinais-Suomeen on muodostunut kolme tiibetinbuddhalaista keskusta. Danakosha-yhteisö on avannut retriittikeskuksen Jokioisissa ja Timanttipolku -yhdistys on perustanut retriittikeskuksen Tammelaan. Kiinnostusta tiibetinbuddhalaisuuteen tuntuu olevan todella paljon ilmassa!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s