Päivittelyä

Päivi Kiiski toimii kuvataidejohtajana Turun museokeskuksessa. Rakastaa koiria, elokuvia ja ympäristötaidetta. Inhoaa maksalaatikkoa, kylmyyttä ja siivoamista.

Kuratoinnin kiemuroita

Jätä kommentti

Kustannus Taide oy on julkaissut uuden mielenkiintoisen kirjan: ”Kuratointi – yhdeksän nykytaiteen kuratoinnin käytäntöä”.  Kirja esitttelee niin suuria kuin pieniäkin toimijoita käytännön  keissien kautta. Kirjan ovat toimittaneet Taru Elfving ja Mika Hannula.

Taru Elfing esittelee Venetsian biennaalin haasteellisuutta, Minna Henriksson käsittelee yksittäisen taiteilijan kuratointityön vaikeuksia kahden havainnollisen esimerkin kautta, Anna-Kaisa Rastenberger Suomen valokuvataiteen museon uudenlaisia karatointikäytäntöjä, Pessi Raution esimerkki tulee HAM:ista, Leevi Haapala työryhmineen esittelee Kiasman systeemiä, Paula Toppila jokavuotista IHME -tapahtumaa julkissa tiloissa, Minna Hujala & Arttu Merimaa taiteilijavetoista Alkovi-galleriaa

.Kirjassa on myös Mika Hannulan yleistä pohdintaa kuratoinnin ajankohtaisista kysymyksistä. Useammassakin artikkelissa jatketaan samansuuntaista pohdintaa erityisesti itse kuraattorin positiosta prosessissa. Joissakin artikkelissa juututaan  ehkä vähän liiankin pitkäksi aikaa taidejargoniin, mutta mukana on myös valaisevia avauksia.  Viimeisten kymmenen vuoden aikana on käyty kiihtyvää keskustelua kuraattorin työstä ja erityisesti sen eriytymisestä erilaisiin syvempiin tiedon tuottamisen menetelmiin.  On pohdittu, mitä kuraattorin asiantuntijatyön pitäisi olla ja erityisesti, millaiset taideteoksiin ja näyttelyihin liittyvät tiedolliset kokonaisuudet jättävät kestävän jäljen kuratointikäytäntöihin, sen rinnakkaisiin diskursseihin ja historioihin. Keskustelussa on pyritty määrittelemään, erilaisia kuratoinnin tasoja, jotka liittyvät tiedon tuottamiseen:  kuratointi (curating),  kuratoriaalinen  (curatorial) ja parakuratointiin (paracuratorial). Keskustelu on vilkasta ja mielipiteet jakaantuvat riippuen kunkin keskustelijan lähtökohdista.

Kirjassa erityisen kiinnostavaa antia olivat esiteltävät tapaukset, joissa oli epäonnistuttu. Kiasman artikkelissa kiinnitti huomiota se, että se oli ainoa, jossa oma kuratointityö esiteltiin sliipattuna sankaritarinana, eräänlaisena mainospuheena.  Kaiken kaikkiaan käsiteltävä kirja karjattaisi hankkia jokaisen alalla toimijan käsikirjastoon ja museoiden &  gallerioiden  kirjastoihin.  Suurkiitos kirjoittajille!

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s