Päivittelyä

Päivi Kiiski toimii kuvataidejohtajana Turun museokeskuksessa. Rakastaa koiria, elokuvia ja ympäristötaidetta. Inhoaa maksalaatikkoa, kylmyyttä ja siivoamista.

Sateenkaaria, enkeleitä, käärmeitä

Jätä kommentti

Galleria Katariinassa on ajalla 8.3.-26.3. esillä Aki Turusen näyttely ”Sateenkaari yöllä”.Teoksia en luonnehtisi naivistisiksi, mutta sitävastoin (positiivisessa mielessä) naiiveiksi. Taiteilija suunnistaa vahvojen myyttien maailmassa ja luo  niistä omanlaisensa muotokielen.

Sateenkaari on luonnonilmiöistä värikkäimpiä ja sen ihmeenomainen ilmestys on kiehtonut tarinankertojia ja luonnontietetilijöitä tuhansien vuosien ajan. Tarkkaan katsoessaan ihmisellä on kyky erottaa sateenkaaren kirjosta useita satoja eri värejä. Silmissämme ne näyttävät jatkuvan tasaisesti ilman, että värisävyjen kesken syntyy teräviä rajoja.

Sateenkaari on synnyttänyt monenlaisia uskomuksia. Yhden arvelun mukaan sateenkaaren päähän on kätketty aarre. Toiset ovat havainneet sateenkaaressa käärmeen hahmon, joka toistuu myös ”Sateenkaari yöllä” -näyttelyssä. Sateenkaari on oikeasta katselukulmasta nähtynä ympyrä ja monissa myyteissä alkukäärme on kiertynyt itse luomansa mailman ympäri sitä kannattelemaan.

Raamatussa sateenkaari on merkki liitosta ihmisen ja Jumalan välillä. Myös enkeli, Turusen kuva-aiheista kolmas, on välittäjä taivaan ja maan kesken.  Myyttisissä kertomuksissa tavattavat enkelit ovat jo Sumerin ja Egyptin kulttuurista lähtien olleet luonteeltaan viestinviejiä tai lähettiläitä.

Nyt, samoin kun Kluuvin galleriassa vuonna 2015 pitämässään ”Kaikki käärmeistä” näyttelyssä, Aki Turusen käärmemaalauksia hallitsee ruskeanvihreä sävy, jonka voi kuvitella ”Horros” ja ”Kosinta”  teoksissa kuuluvan kaikkien käärmeiden syntypaikkaan, alkuliejuun. Synkkys vaihtuu kuitenkin viitteellisesti maalattujen, näyn kaltaisten enkelihahmojen keveyteen ja sateenkaaren heleyteen. Syntyy vaikutelma chiaroscurosta, asteittaisista siirtymistä valosta hämärään ja takaisin. Etenkin barokkiajan maalaustaiteesta tuttu menetelmä saa Turusen teoksissa uuden, nykyajan synkkyyden ja valon vaihteluun sopivan tulkinnan.

Katsoja voi aistia maalauksissa aistillisuutta, jota myös taiteilija parhaimmillaan työssään kokee: maalin materiaalisuutta, herkuttelua pinnoilla ja sävyillä ja jopa eroottisesti latautuneita hetkiä, jolloin kaikki sujuu kuin itsestään ja ilman vaatimusta tarkkailla omaa mina..Maalauksen tehtävä on puolustaa tällaisia asioita – nautiskelua ja aisteja, maalarin epätavallista maailmankuvaa, jonka ytimessä on vapaus maalata. Tämä vapaus voi tuottaa esimerkiksi sateenkaaren yöllä, valon heijastuksen pimeään.

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s