Päivittelyä

Päivi Kiiski toimii kuvataidejohtajana Turun museokeskuksessa. Rakastaa koiria, elokuvia ja ympäristötaidetta. Inhoaa maksalaatikkoa, kylmyyttä ja siivoamista.

Käsityötaiteen juhlaa

Jätä kommentti

Kustannusyhtiö Maahenki tempaisee jälleen.Heidän  Ite-taiteen eri ilmiöitä kartoittava hankkeensa on siirtynyt nyt yhä enemmän ammattikuvataiteen suuntaan, tällä kertaa aiheena käsityö ja nykytaide. Korkeataiteen, poptaiteen ja ITE-taiteen valise rajat ovat parhaimmillaankin veteen piirrettyjä.  Taiteen tohtori Minna Haverin ”Pehmeä taide” kokoaa samojen kansien väliin kotimaisen käsityötaiteen nykytekijöitä.

Tyylien ja tekniikkojen kirjo on melkoinen kun Haveri esittelee kirjonnan, virkkauksen, neulomisen, tuftauksen ja nypläyksen saloja. Taiteilijoiden yhdistävänä tekijänä on perinteisten käsityötekniikkojen ilmaisullisten rajojen kokeilu.

Monin tavoin kiinnostavan teoksen kenties merkittävin anti on perinteisten käsityöksi miellettyjen tekniikoiden esittäminen puhtaasti taiteen kontekstissa. Kirjan johdannossa nousee esiin myös käsityö- ja taidekenttien sukupuolittuminen – käsityöt nähdään edelleen naisten näpertelynä siinä, missä taide on miesten hallitsemaa ylevyyttä. Sukupuolittuminen on täyttä totta, vaikka kästöiden rajaaminen taidekentän ulkopuolelle on ongelmallista.

Maaliskuun  5. päivään asti on Keravan taidemuseossa esillä myös hurmaava näyttely ”Näkyväksi kudottu”.  Näyttelyssä esitellään teoksia seuraavilta taiteilijoilta: Tanya Akhmetgalieva, Jenni Haili, Liisa Hietanen, Hyäryllistä-ryhmä, Rosa Sigrun Jonsdottir, Elina Juopperi, Sanna Majander, Niina Mantsinen. Melek Mazici, nnukka Mikkola, OLEK & Michelle P. Dodson, Kaija Papu, Ulla Pohjola, Sonja Salomäki, Noora Schroderus, Suvi Solkio, Minna Soraluoma, Daina Taimina, Tuija teiska, Timo Tähtinen, Sanni Weckman sekä Metropolian Ammattikorkeakoulun tekstiilisuunnittelun opiskelijat ja Villit virkkaajat -ryhmä.

Viime elokuussa taidemuseo toi Suomeen Olekin, New Yorkissa asuvan virkkaajalegendan, joka kokosi turvapaikanhakijat, maahanmuuttajat ja paikalliset vapaaehtoiset yhteisen asian äärelle. Muutamassa viikossa syntyi virkkauksella verhottu ”Meidän pinkki talomme”. Syksyn ajan se levitti toivoa paremmasta huomisesta ja keräsi ihailijoita ympäri maailman.

Marraskuun lopussa Olek ja parikymmentä muuta taiteilijaa ottivat haltuunsa SINKA:n sisätilat. Kuvataiteilijat puhaltavat vanhoihin työtapoihin uuden hengen. Virkattu poliisiauto, tuftatut graffitit ja näkyvksi virkatut matemaattiset mallit tekevät pehmeäksi mielletystä käsityöstä räiskyvää ja kantaaottavaa. Osa näyttelyn teoksista odottaa vielä kävijöiden osallistavaa kädenjälkeä.

Käsintehty tulee iholle, henkilökohtaisen alueelle ja tunkeutuu tunnemuistiimme. Venäläisen Tanya Akhmetgalievan punaisella langalla ”Maalatut” teokset vievät sairaalan kautta elämän peruskysymysten äärelle. Aiheet voivat kuitenkin löytyä myös varsin yllättävistä suunnista. Rosa Sigrun Jonsdottirin malleina ovat olleet islantilaiset lääkekasvit ja Cornellin yliopiston matematiikan professorina työskentelevä Daina Taimina mallintaa matematiikkaa virkkaamalla.

Käsityöllä on vankka asema suomalaisessa kulttuurissa, mutta kuvataidetekniikkana se on muualla kuin taidekoulussa opittua. Käsityössä hiljainen tieto kulkee sukupolvelta toiselle. Virkatusta poliisiautostaan tunnettu Kaija Papu ja elävän oloisia kyläläisiä kuvaava Liisa Hietanen ovat koulutukseltaan kuvataiteilijoita, graffitiryijyjä tekevä Niina Mantsinen ja kansalaisaktivismista kiinnostunut Sonja Salomäki tekstiilitaiteilijoita, mutta teoksia katsomalla heidän koulutustaustaansa on lähes mahdoton arvata.

Samaan aikaan kun kuvataide ja taideteolisuus ovat lähentyneet toisiaan, käsityö harrastuksena on noussut avian uudelle tasolle. Sosiaalisessa mediassa käsitöistä on tullut yksi voimauttavan tee-se-itse -kulttuurin muoto, johon liittyy taitojen jakaminen ja yhdessä tekemisen synnyttämä jaettu ilo. Näyttelyn teokset innostavat tarttumaan puikkoihin ja koukkuihin.

Varsinais-Suomessa läänintaiteilijana toimiva Suvi Solkio on kirjaillut peittoihin tavallisten ihmisten unelmia ja painajaisia ja Annukka Mikkolan rönsyilevät ”Pesät” saavat työpajoissa uudet asukkaat.  Mikäli käsityöt eivät kouluta, osalliseksi pääsee muutoinkin; Elina Juopperin ”Perintö”-teos kasvaa koko näyttelyn ajan museovieraiden lahjoittamilla raanuilla.    Näyttelyn on kuratoinut Minna Haveri.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s