Päivittelyä

Päivi Kiiski toimii kuvataidejohtajana Turun museokeskuksessa. Rakastaa koiria, elokuvia ja ympäristötaidetta. Inhoaa maksalaatikkoa, kylmyyttä ja siivoamista.

Metroasemista tehtiin taidetta

1 kommentti

Tällä raflaavalla lauseella otsikoitiin Helsingin uutiset -lehden koko sivun aukeama viime viikolla. Totuus on kuitenkin kaukana otsikosta.

Hankesuunnitteluvaiheessa Länsimetro tilasi jokaiselle metroasemalle suunnitelmat kaikenkaikkiaan kahdeksalta taiteilijalta. Konsulttina ja taiteilijoiden valinnasta vastaavana henkilönä toimi kuvataiteilija Jaakko Niemelä. Suunnitelmien valmistuttua ne esiteltiin näyttävästi Helsingin sanomissa ja hienoa taidetta näytti olevan tulossa. Jossain vaiheessa taiteen osuus alkoi kuitenkin vähentyä ja lopulta tilattiinkin teokset vain kahdelta taiteilijalta. Nisunen & Grönlund -taiteilijaparilta Otaniemeen ja taidemaalari Mari Rantaselta Niittykumpuun.

Tilanteen katastrofaalisuuden selvittyä Espoon taidemuseo EMMA tarjoutui kuitenkin omilla rahoillaan tilaamaan Kim Simonssonin veistoksen Otaniemen pysäkille. Koneen säätiö puolestaan ehdotti, että he saisivat vastata Lauttasaaren asemalle toteutettavasta taideteoksesta. Länsimetro vastasi Koneen säätiölle kuitenkin tylysti, että ei näin myöhäisessä vaiheessa mitään taideteoksia enää oteta vastaan.

Entä miten kävi kaikille neljälle metroasemalle, joiden kohdalla taiteen toteuttaminen pereuuntui? Arkkitehtitoimistot ja valosuunnittelijat suunnittelivat niille arkkitehtonisia ratkaisuja, joita Helsingin uutiset nyt esitteli taideteoksina. Jokainen asema pyrittiin ”sisustamaan” siten, että matkustaja tunnistaisi kunkin aseman visuaalisen ulkonäön perusteella. Lauttasaaressa ja Koivusaaressa viasuaalisina teemoina olivat meri ja vesi. Aalto-yliopiston asemalla  esipatinoitu katto nivoutuu punatiiliseen kampusympäristöön ja Matinkylän aseman katto on valkoiseksi maalattua alumiinia, joka on saanut innoituksensa poutapilvistä ja jäähuurteesta.

Mikä tässä kaikessa on vikana? Yksinkertaisesti se, että taiteilijat ohitettiin kyseenalaisin argumentein, ilmeisesti rahanpuutteeseen vedoten. Arkkitehtitoimistojen visuaaliset ratkaisut tulevat kuitenkin aivan yhtä kalliiksi kuin asemille suunniteltu taide.  Erityisen harmilliselta tuntuu Helsingin uutisten ´toimittajan näkemys: hänen mielestään kaikki asemat ovat nyt taideteoksia. Onko siis niin, että taidetta ei enää erota arkkitehtuurista?!?

Länsimetron ratkaisu ei ole ainoa lajissaan. Valitettavan usein taide pyyhkiytyy pois rakennushankkeista aivaan loppusuoralla vaikka taiteeseen kohdistettu raha on aivan marginaalinen koko investointiin nähden. Kun Länsimetro  myöhemmin jatkuu länsisuuntaan, pitäisi jo hankesuunnitteluvaiheessa prosenttitaiteeseen kohdistetut varat rahastoida. Espoon taidemuseolla olisi alueen ”omana” museona syytä lähteä lobbaamaan ja keskustelemaan päättäjien kanssa  taiteen asemasta ja merkityksestä sekä prosenttitaideperiaatteesta. Toivokaamme siis, että Länsimetron jatko-osa saisi aikanaan asianmukaiset, kullekin asemalle suunnitellut taideteokset meidän kaikkien matkustajien iloksi.

 

Advertisements

One thought on “Metroasemista tehtiin taidetta

  1. ”Arkkitehtuuri ei ole taidetta” on vaikea kysymys. Suomessa arkkitehdit ovat nimenomaan pyrkineet olemaan taiteilijoita. Arkkitehtuurikin on suomeksi rakennustaide, mitä se ei sananmukaisesti ollenkaan tarkoita. Näin arkkitehdit ovat pelanneet itsensä pois rakennusprojektin johtajan asemasta yhdeksi suunnittelijaksi muiden joukkoon.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s