Päivittelyä

Päivi Kiiski toimii kuvataidejohtajana Turun museokeskuksessa. Rakastaa koiria, elokuvia ja ympäristötaidetta. Inhoaa maksalaatikkoa, kylmyyttä ja siivoamista.

Mitä nenä muistaa?

Jätä kommentti

Nenän hajuina keräämä informaatio menee muista aisteista poiketen suoraa tietä aivojen tunne- ja muistokeskukseen, niiden alkukantaisimpaan osaan. Ohimenevä hajuaistimus voi kiidättää hetkessä vuosien taakse ja laukaista tunnekuohun. Ihmiset haistavat ja tulkitsevat hajuja eri tavalla. Tuoksut vaikuttavat myös tiedostamattomalla tasolla ja niillä on valtaa ihmisen arkeen – tutkimusten mukaan jopa parinvalintaan.

Kun Helsingin kaupunginmuseo keväällä 2015 kysyi asiakaspaneeliltaan, miltä Helsinki haisee, vastauksena saatiin yli kaksisataa hajumuistoa. Vastausten määrä ja tekstien perusteellisuus kertoo siitä, kuinka väkeviä hajuihin liittyvät muistikuvat ovat. Muistelijat kertoivat muun muassa Vallilan kahvinpaahtimon kahvintuoksusta, helteisen asfaltin aromista, keväisenmäristä puistoista, asemanseudun virtsankatkuista ja lähiöiden pakokaasujen ja katuhiekan tuoksusta. Vastauksia on hyödynnetty  ”Haju” -aiheisen näyttelyn  suunnittelussa.

”Hajun” myötä museon neljäs kerros on omistettu Helsinkiä kuvaaville hajuille ja omien muistojen kuuntelemiselle. Näyttelyn pääroolissa on kerrallaan aina yksi Helsingistä kertova haju, joka vaihtuu viikottain syksyn ja talven aikana. Kävijöille ei kerrota etukäteen, mihin tilassa kulloinkin oleva haju viittaa, sillä mielleyhtymien halutaan syntyvän mahdollisimman vapaasti.

”Hajun” ympäristö on rauhoittava ja kaupungin ärsykkeet poissa. Kun yksi aisti korostuu ja muiden rooli pienenee, tilaa jää omasta mielestä syntyvile ajatuksille. Hajut on muotoillut ”Suomen ainoa parfymoori” Max Perttula. ”Hajun” aikana museo kerää edelleen hajumuistoja ja tilan tuoksujen herättämiä tunteita talteen. Monessa museossa on tuoksuja käytetty osana näyttelyä tai taideteosta, mutta kaupunginmuseon ”Haju” testaa, voiko museosisällön rakentaa kokonaan yhden hajun varaan.

Näyttely on sillä tavalla interaktiivinen, että näyttelytiloissa ei ensin kerrota, mikä haju kulloinkin on käytössä. Kävijät saavat kirjoittaa lapulle, mitä ´haju tuo mieleen ja pudottaa lappusen lippaaseen.  Vasta sen jälkeen tarkistetaan, osuiko arvaus oikeaan. Minulle kävi niin,että keväistä Helsinkiä jäljittelevä haju tuntui minun nenässäni puhdistusaineen tuoksulta.  Mitä tulee hajumuistoihini Helsingistä, voimakkain on varmasti Pauligin kahvipaahtimon tuoksu  Vuosaaressa.  Olisin kaivannut kaupunginmuseon näyttelyltä salitekstejä, jotka kertoisivat hajuaistista, sen toimintamekanismista ja vaikkapa vertailusta ihmisen ja eläinten hajujen välillä. Saa nähdä, tuleeko ”Haju” -näyttelyn  jälkeen esille jokin muu aisti.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s