Päivittelyä

Päivi Kiiski toimii kuvataidejohtajana Turun museokeskuksessa. Rakastaa koiria, elokuvia ja ympäristötaidetta. Inhoaa maksalaatikkoa, kylmyyttä ja siivoamista.

Valoa ja varjoja

Jätä kommentti

Viime viikolla järjestettiin Helsingissä taiteiden yö ties monennenko kerran. Yltäkylläisestä ohjelmasta on vaikea valita, paras keskittyä vain muutamaan varmaan tärppiin.

Illan alkaessa pimentyä suunnistin Helsingin kaupunginmuseon tiloihin, sillä tiedossa oli uuden julkisen taideteoksen julkistamisspektaakkeli. Toukokuussa 2016 avautuneen uuden kaupunginmuseon jo valmiiksi kerroksellinen arkkitehtuuri sai vielä yhden uuden silauksen kun museon seinässä alkavat liikkua eri-ikäiset kaupunkilaiset kukin omalla kävelytyylillään. Jaakko Niemelän valo (vai pitäisikö sanoa varjo) teos ”Shadow” paljastettiin museon sisäpihalla. Teos heijastetaan museokorttelin uumeniin rakennetun modernin uudisosan seinään.

Niemelän teoksessa varjomaiset ääriviivakuvat ihmisistä liikkuvat hitaasti kohti katsojaa ja katsojasta poispäin. Kaukana hahmot ovat pieniä, mutta lähemmäs tullessaan ne kasvavat valtaviksi. Kulkevat kaupunkilaiset ovat ovat eri-ikäisiä ja kokoisia ja kohtaavat sattumanvaraisen oloisesti.

Niemelä tutkii teoksissaan valoa ja tilaa – muun muassa sitä, miten eri materiaalit heijastavat valoa. Teoksen ja seinäpinnan välinen suhde onkin tärkeä osa teosta, samoin kuin se, miten valotaide yhdistyy luontevasti osaksi museorakennuksia ja pihaa. Kiireettä liikkuvat varjokuvat vaikuttavat myös kokemukseen pihan mittakaavasta ja perspektiivistä.

Arkkitehdit Davidsson Tarkelan suunnittelemassa uudisrakennuksessa on esipatinoidulla kupariverkolla päällystetty julkisivu, jonka pinnalle Niemelän valoteos heijastetaan. Ajan kuluessa kupariverkko tummuu ja vihertyy vähitellen. Seinälle heijastettavat varjomaiset ihmishahmot korostavat entisestään ajan hitaan etenemisen tematiikkaa.

Kaupunginmuseon vieressä olevalla senaatintosilla oli taiteiden yön aikana myös esillä valotaidetta. Kiasmassa esillä olevan korealaisen Choi Jeong Whan meriaiheinen installaatio oli valaistu ja erilaiset meren olennot päästivät pulputtavia ääniä.  Kyseessä on hauska taiteilijan ja helsinkiläisten lasten yhdessä toteuttama installaatio, jolla on myös vakavampi sanoma sanottavanaan. Lapset viimeistelivät mustekalan ja muut kalat solmimalla taiteilijan muovailemiin metalliverkkoihin muovikasseja. Näin muistutettiin siitä, miten paljon merissä kelluu muovia ja muuta sinne kuulumatonta jätettä.

Illan päätteeksi suunnistin vielä Uspenskin katedraaliin kuuntelemaan kaunista kuorolaulua. Siinä meikäläisen taiteiden yö. Ohjelmaa oli juuri sopivasti ja ehdin vielä metrolla kotiin Vuosaareen.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s