Päivittelyä

Päivi Kiiski toimii kuvataidejohtajana Turun museokeskuksessa. Rakastaa koiria, elokuvia ja ympäristötaidetta. Inhoaa maksalaatikkoa, kylmyyttä ja siivoamista.

Taidetta muistisairaille

1 kommentti

Espoon uuden lastensairaalan taidehankinnat ovat herättäneet debattia. Tarvitaanko näitä ja kenen ehdoilla taidetta hankitaan. Myös Meilahteen tulevan lastensairaalan taidehankintalinja on asetettu kyseenalaiseksi. Erityistä närkästystä on herättänyt Veikko Hirvimäen ”Kiiski”, jonka arvellaan pelottavan lapsipotilaita. On hiena, että sairaaloissa on alettu soveltaa nk. prosenttiperiaatetaa, mutta millä kriteereillä taidetta siis hankitaan.

Helsingin sanomissa oli muutama viikko sitten laaja artikkeli Espoon hankinnoista, joita perustellaan sillä, että taide luo hyvinvointia. Aiheesta on tehty jo aika lailla tutkimustakin. Tarkoitus on hyvä, mutta minkälainen taide siis luo hyvinvointia.

Otso Kantokorpi on ”Alaston kriitikko” -blogissaan ottanut vahvasti kantaa terapiataiteeseen ja terveysvaikutteiseen taiteeseen. Hän kokee, että hyvästä tarkoituksesta huolimatta taiteen instrumentalisoiminen on hyvin vaarallista. Taide on yhteiskunnassamme viimeisiä autonomisia alueita, joilla tulisi olla itseisarvo. Vaikka hyvinvointivaikutuksia tavoitellaankin, tulisi aina mennä taide edellä erilaisiin temaattisiin hankkeisiin.

Kantokorpi on antanut bloginsa julkaisualustaksi taiteilija Anna Tuorille, joka kokee joutuneensa hyväksikäytetyksi juuri näissä hyvinvointitaiteen kuvioissa. Tuori sai jokin aika sitten yhteydenoton Taideyliopistosta. Yliopisto halusi käyttää hänen nimeään ja kuvaansa kamppanjassa, jossa taidetta markkinoitiin mm. seuraavilla käsitteillä: ”Taidetta muistisairaille, ”Taiteella syrjäytymistä vastaan”, ”Taide edistää hyvinvointia”. Tuori antoi nimensä kamppanjalle, mutta tuli nopeasti toisiin ajatuksiin. Tämähän on juuri sitä taiteen instrumentalisointia, joka ohjaa rahoitus- ja tukipaketteja kauas vapaan taiteen kentältä. Myös Taikella on taiteen edistämisohjelma, joka on osa sosiaali-ja terveyshuoltoa. Erikoista on vaan se, että sitä ei rahoiteta sosiaali- ja terveysministeriöstä vaan OKM:n varoista. Myös kohdeapurahojen osalta on ruvettu kyselemään, mille kohderyhmälle taide on tarkoitus kohdistaa.

Ymmärrän hyvin taiteilijoiden huolen. On sinänsä hienoa, että tutkimuksissa on todettu taiteen hyvää tuovat vaikutukset ja asiaa käytetään perusteluina rahoituksen saamiseksi. Mutta miten niitä vaikutuksia mitataan ja ohjaileeko tavoite taidetta määrättyyn suuntaan? Onko teos, jonka äärellä verenpaineen on todettu laskevan, arvokkaampaa kuin vapaita assosiaatioita tuottava taide? Eikö taiteen parissa vietetty aika ylipäänsä vahvista hyvinvointia?Eikö maailman tarkastelu uudenlaisesta näkökulmasta jo sinänsä luo älyllistä ja emotionaalista mielihyvää.

Keskustelua aiheesta on syytä jatkaa mahdollisimman monilla tahoilla. Mieleeni nousee Alpo Jaakolan viisas mietelmä: ”Vain tarpeeton on tarpeellista”

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Advertisements

One thought on “Taidetta muistisairaille

  1. Vaikea kysymys. Mutta mitä taide siitäkään hyötyy, ettei siitä ole mitään hyötyä? Eikö taiteilijoiden itseluottamus kestä, että heidän työlleen asetetaan jotain vaatimuksia? Suurin osa historiallista aikaa on asetettu, ja kaikille muille asetetaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s