Päivittelyä

Päivi Kiiski toimii kuvataidejohtajana Turun museokeskuksessa. Rakastaa koiria, elokuvia ja ympäristötaidetta. Inhoaa maksalaatikkoa, kylmyyttä ja siivoamista.

Kyyhky taiteentuntijana

Jätä kommentti

Helena Telkänranta on koonnut uuteen kirjaansa ”Millaista on olla eläin” tietoa etologian viime vuosien tutkimustuloksista. Kyseessä on painava puheenvuoro eläinten hyvän kohtelun puolesta. Mm. uusien aivokuvantamismenetelmien avulla on saatu runsaasti uutta tietoa eläinten tunne-elämästä, tietoisuuden asteesta ja kivun kokemisesta. Tiedämme entuudestaan, että ihmisapinat, delfiinit  ja koirat ovat oppivaisia ja pystyvät kommunikoimaan ihmisen kanssa. Tässä uudessa kirjassa esitellään mm. varislintujen älykkyyttä ja tuodaan uutta tietoa esim. kalojen ja rapujen kivunaistimuksista. Varsinainen yllättäjä on mustekala, joka selkärangattomana yltää monien selkärankaisten tasolle fiksuudessa.

Professori Shigeru Watanabe japanilaisesta Keion yliopistosta päätti testata lintojen luokittelukykyjä näyttämällä kesykyyhkyille Picasson ja Monetin maalauksia. Kuvat heijastettiin projektorilla valkokankaalle; tämä koe tehtiin nimittäin jo 1990-luvulla. Watanabe opetti neljälle kyyhkylle, että aina kun valkokankaalle ilmaantui jokin kymmenestä Picasson maalauksesta, kyyhky sai jyviä, jos se nokkaisi edessään olevaa nappia. Neljälle muulle kyyhkylle opetettiin vastaava nokkaisutehtävä reaktiona yhdeksään Monetin maalaukseen. Viimeistään parinkymmenen näyttökerran jälkeen jokainen kyyhky oli oppinut muistamaan, minkä kuvien kohdalla kannatti nokkaista ja minkä ei. Tässä ei ollut vielä mitään ihmeellistä: monet linnut ja nisäkkäät oppivat tunnistamaan yksittäisiä kuvia. Varsinainen koe alkoi tämän jälkeen. Osaisivatko kyyhkyt yleistää oppimaansa muidenkin taiteilijoiden maalauksiin: erottaavaisivatko ne eri tyylisuunnat toisistaan, Delacroixin, Picasson ja Braquen kubismin ja Cezannen?

Tuttujen kuvien sijasta valkokankaalle alkaa nyt ilmesryä sellaisia teoksia, joita kyyhkyt eivät aikaisemmin ole nähneet. Välillä ilmaantuu Delacroixin, välillä Braquen ja Cezannen maalauksia. Jotta tehtävä ei olisi liian helppo, Watanabe näyttää kaikki uudet kuvat mustavalkoisina. Seitsemän kyyhkyä kahdeksasta reagoi oikein.

Watanabe suunnittelee toisen kokeen. Voisiko kyyhkyjen luokitteluperuste olla niinkin yksinkertainen kuin että osa impressionisteista käyttää utuisen pehmeitä ääriviivoja, kun taas kubistien ääriviivat ovat teräviä. Taas kyyhkyille esitetään sarja maalauksia. Nyt Watanabe tarkentaa projektorin tahallaan väärin jotta kaikista kuvista tulee epäteräviä. Nyt kyyhkyjen kesken syntyy enemmän hajontaa, erityisesti Picasson kohdalla. Kaikki onnistuvat silti paremmin kuin mihin puhdas arvailu olisi johtanut. Monetiin opetettujen kyyhkysten tehtävä oli hiukan helpompi: niiden on hoksattava nokkia kaikkien muiden paitsi Picassojen kohdalla. Koe onnistuu 70-prosenttisesti.

Opittujen asioiden yleistäminen on älykkyyden muoto, jolle eläimillä on paljon käyttöä luonnossa. Jos lintu osaa yhden petolinnun kanssa sattuneen ”läheltä piti” -tilanteen jälkeen yleistää kokemuksensa ja varoa muitakin vähän saman oloisia lintuja, tämä saattaa pelastaa hengen. Mitä älykkäämpi eläin on, sitä helpompaa ja nopeampaa niille on opittujen asioiden soveltaminen uusiin yhteyksiin.

Picassojen kohdalla mieleeni tuli kuitenkin yksi huomio. Picasso teki elinaikanaan niin monenlaisia teoksia, että tuskin kokeessa näytettiin näitä eri kausien teoksia. Siitä huolimatta on kiinnostavaa, miten lintujen havainnointitarkkuus yltää aina taiteeseen asti.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s