Päivittelyä

Päivi Kiiski toimii kuvataidejohtajana Turun museokeskuksessa. Rakastaa koiria, elokuvia ja ympäristötaidetta. Inhoaa maksalaatikkoa, kylmyyttä ja siivoamista.

Marskille kaveri…

Jätä kommentti

Marskin ratsastajapatsas on kaikille suomalaisille tuttu, lähes ikoninen veistos Kiasman kupeessa. Erityisen tunnetuksi veistos muuttui Nykytaiteen museon rakentamisen yhteydessä, jolloin äänekäs vastustajajoukko koki nykytaiteen halventavan Mannerheimin arvoa.

Nyt Valtion taideteostoimikunta yhdessä Kiasman kanssa on käynnistänyt kilpailun, jonka avulla etsitään Kiasman ympäristöön , Marskin naapuriin, uutta teosta, joka haastaa totutun käsityksen julkisesta taiteesta.

Kilpailu on kaksiosainen, ensimmäisessä osassa haettiin avoimella haulla teosehdotuksia, joita saapuikin peräti 363 kappaletta. Kilpailun finaalissa ovat mukana seuraavat taiteilijat:  Harri Ahonen,  Antti Immonen, Muesli art collective, Anssi Pulkkinen, Nestori Syrjälä sekä työryhmä Aet Ader, Andra Aaloe ja Flo Kasearu. Kilpailun voittaja julkistetaan 10.3. Kiasma harjoittaa myös sympaattista osallistavuutta, sillä yleisö voi myös äänestää suosikkiteosehdotusta. Kaikkien finaaliin päässeiden teosten esittely on nähtävänä Kiasman 2. kerroksen tiloissa.

”Okulus” -teosehdotusta kuvataan seuraavasti. Okulus on uusien, yllättävien kohtaamisten väline, läpinäkyvyyden symboli ja julkinen silmä, jonka näköhermona toimii Kiasma.

”Running man” on kiireinen pukumies, joka juoksee kerran viikossa eksyneenä Helsingin keskustassa hengästyneenä ja suuntansa hukanneena.

”Semaphore” muodostuu leijuvista transparenteista  saippuakuplista

”Alerts” järisyttää maata Kiasman ympärillä. Ohikulkija huomaa joutuneensa äkkiä yllättävään tilanteeseen.

”Discomposition” tuo pirstaleen nykypäivän urbaania kansallista maisemaamme irtileikattuna kontekstistaan ja käyttötarkoituksestaan.

”Watercolour” on runollinen ja arvoituksellinen turnerilainen värihuuru , joka toimii myös sykkivänä valo-ääni-installaationa.

Kiasmassa on mahdollista tutustua myös kaikkiin jätettyihin ehdotuksiin, jotka eivät päässeet finaaliin. Kulutinkin yhden iltapäivän niihin tutustumiseen todetakseni, että en ehkä itse olisi valinnut tuomariston kanssa kaikkia samoja finalisteja. Huomiotani kiinnitti se seikka, että aniharva ehdotuksista eikä yksikään finalisteista toimi vuoropuhelussa Mannerheimin patsaan kanssa. Finalisteista karsiutuneista jäi mieleen esim. riippukeinuinstallaatio, vesialtaan värjääminen verenpunaiseksi ja vesipiste, jonka muodosti pissaava Tom of Finland -hahmo.

Lähtökohtana tosiaan oli se, että teosten ei tarvitse olla pysyviä ja ne saavat mielellään olla myös interaktiivisia. Finalisteista minua miellytti eniten runollinen ”Watercolour” ja ennustan sen sijoittuvan hyvin myös yleisökilpailussa. Ympäri kaupunkia kerran viikossa juokseva hahmo tuntuu puolestaan irtaantuvan liikaa Kiasma -yhteydestä.   Niin tai näin, on sympaattista, että näin keskeiselle paikalle tuleva uusi taideteos käy läpi museokävijöiden osallistamisen ja että kaikkiin jätettyihin ehdotuksiin on mahdollista tutustua. Tämä on juuri sitä päätöksenteon läpinäkyvyyttä, jota tämän päivän julkisilta instituutioilta edellytetään!

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s