Päivittelyä

Päivi Kiiski toimii kuvataidejohtajana Turun museokeskuksessa. Rakastaa koiria, elokuvia ja ympäristötaidetta. Inhoaa maksalaatikkoa, kylmyyttä ja siivoamista.

History According to Cattle

Jätä kommentti

MOT esitti lokakuussa Oikeutta eläimille järjestön salakuvaamia videoita suomalaisista teurastamoista. Videot olivat karmeaa katsottavaa: pakokauhun vallassa olevia eläimiä lyötiin, potkittiin ja ahdisteltiin sähköpiiskalla. Verenlaskuvaiheessa olevat naudat rimpuilivat edelleen, joten tainnuttaminen ei useinkaan onnistunut ongelmitta. Suomalaiset teurastamot ovat uskomattoman tietämättömiä mielekkäistä teurastuskäytännöistä. Maailmankuulu eläinpsykologi Temple Grandin on jo 20 vuotta sitten osoittanut tutkimuksillaan, miten teurastettavat eläimet saadaan pysymään rauhallisina ja kivun tuottaminen eläimille minimoidaan. Eläimille aiheuttamamme kärsimys herättää meidän aikanamme myös pitemmälle meneviä johtopäätöksiä: onko ylipäätään oikein ja ekologisesti mielekästä käyttää hyväksi tuotantoeläimiä.
Uskomatonta, että pitkälle 1900-luvun puoleenväliin asti kiisteltiin siitä, onko eläimillä tietoisuutta ja kokevatko ne samanlaista kivuntunnetta kuin ihmiset. Thomas Gordonin vuonna 1974 julkaisema artikkeli ”What is it like to be like a bat” toimii keskustelun vedenjakana. Nykyään tiedetään jo paljonkin erityisesti korkeimpien eläinlajien tietoisuudesta.
Terike Haapojan ja Laura Gustavssonin toimittama taidejulkaisu ”History according to cattle” on ensimmäinen heidän ”Toisten historia” –nimisestä tutkimusprojektistaan, joka pureutuu eläinoikeuskysymyksiin taiteen ja fiktion kautta. Toisten historia pakottaa meidät katsomaan omaa suhtautumistamme eläimiin itse luontokappaleitten vinkkelistä. Hankekokonaisuuteen kuuluu myös näyttelysarja, jonka ensimmäinen osa järjestettiin Helsingin Kaapelitehtaalla vuonna 2013. Näyttelyn nimi oli Naudan historian museo. Vuonna 2016 on Suvilahteen luvassa näyttelysarjan toinen näytös: ”Epäihmisyyden museo.”
Haapoja ja Gustafsson ovat todellakin ajan hermolla. Kaapelitehtaan näyttely esitteli nautaeläimiä perinteisen museomaailman konventioita seuraten. Mutta siinä missä ”normaalisti” tuotantoeläimiä esittelevä näyttely kuvaa eläimet osana nostalgista maaseuturomantiikkaa, Naudan historian museo esitteli eläimet osana ihmisten harjoittamaa sortoa ja alistamista. ”History according to cattle” toimii paitsi näyttelykatalogina, myös itsenäisenä pamflettina. Julkaisuun ovat kirjoittaneet Haapojan ja Gustafssonin lisäksi Anne Aurasmaa, Elisa Antola, Kris Forkasiewicz sekä Radhika Subramaniam.
Haapojan ja Gustafssonin rooli Toisten historia –hankkeessa ei ole yksiselitteinen. He ovat taiteilijoita, mutta myös aktivisteja. Yhdistämällä molemmat roolit he kykenevät hyödyntämään molempien tuomia mahdollisuuksia. Taiteilijat kuvaavat kirjassa omaa rooliaan seuraavasti: ”Me emme kykene autenttisesti toisintamaan nautojen kokemusta. Me voimme kuitenkin tiedostaa, että sellainen on olemassa. On taiteen tehtävä tehdä sokeita pisteitä näkyväksi.”

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s