Päivittelyä

Päivi Kiiski toimii kuvataidejohtajana Turun museokeskuksessa. Rakastaa koiria, elokuvia ja ympäristötaidetta. Inhoaa maksalaatikkoa, kylmyyttä ja siivoamista.

Tamara Piilola vauhdissa…

Jätä kommentti

Tutustuin taidemaalari Tamara Piilolaan vuonna 2003, jolloin hän oli juuri valmistumassa Turun taideaka-temiasta ja työsti debyyttinäyttelyä Wäinö Aaltosen museon studioon. Paljon on vettä virrannut tässä välissä ja olen ilokseni saanut seurata taiteilijan kehittymistä ja menestymistä. Tamara Piilolan teoksia on päätynyt jo merkittäviin museokokoelmiin, myös Turun kaupungin taidekokoelmaan.

Karjalohjalla sijaitsevan galleria Vanhan Passin ensimmäinen maalausnäyttely koostuu Tamara Piilolan uusimmista maisemista. Siveltimenvedot ovat herkkiä ja huolettomia, mutta ovatko teokset esittävyydessään niin ilmeisiä kuin äkkiseltään voisi päätellä? Jotain on piilossa; metsän, puiden, luonnon katveeseen piilotettuna. Maisema väreilee ja soljuu, puut huojuvat… aikaisemmista ”ryteikkömaalauksista” on siirrytty selkeämmille vesille, hätkähdyttävään kauneuteen ja elegisyyteen. Metsän valo ja värit viittaavat kevääseen.

Tamara Piilola.  Kuva: Päivi Kiiski

Tamara Piilola. Kuva: Päivi Kiiski

Maalaukset syntyvät taiteilijan mukaan siellä, missä ideatkin. Taiteilija luonnostelee ja valokuvaa erilaisia näkymiä kuvapankkiin, josta hän poimii kiinnostavimmat tallennukset maalaustensa osiksi. Hän inspiroituu ympäristönsä runsaudesta, kuvavyörystä, jonka luonto kaikessa vehreydessään tarjoaa. Todellisuus ja kuvitteellinen limittyvät ja kiinnostavin osa maalauksista syntyykin taiteilijan oman mielikuvituksen va-rassa. Pidempään tarkasteltuina maalaukset muodostavat katsojallekin portin kiehtovaan fantasiamaailmaan. Puiden rungot leikkaavat vertikaalisuudellaan näkymän horisontaalisuutta. Puut kurkottelevat kohti jotain, minne katsojan katse ei ylety. Ne venyvät pituuttaan ylöspäin taivaaseen ja alas maan uumeniin tavoitellakseen laajempia ulottuvuuksia – tuntematonta, uutta todellisuutta. Minkälainen on se maailma, jonne venyvät puut meitä ohjaavat?
Runsaissa maalauksissa valo on pääosassa. Detaljiikalla kyllästetyissä maalauksissa katse kiepsahtaa helposti nurinpäin siten, että muoto muuttuu toiseksi ja uusien potentiaalisten merkitysten määrä kasvaa.  Asioiden päälaelleen kääntyminen tai epäilys toisenlaisesta mahdollisuudesta tai tulkinnasta vievät lähemmäksi sitä,

Mitähän tässä on meneillään...?  Kuva: Päivi Kiiski

Mitähän tässä on meneillään…? Kuva: Päivi Kiiski

, mistä on kysymys. Tunnelmaltaan seesteiset ja tyynet maalaukset kätkevät sisäänsä jännittäviä, uhkaaviakin käänteitä, joissa keskeisessä asemassa olevat puut heräävät henkiin. Vanhan Passin galleriassa maalatut puut ”jatkuvat” yläikkunoista pilkistäviin oikeisiin puihin. Metsäaiheiden lisäksi mukaan on mahtunut myös yksi merimaalaus, joka sekään ei edusta genrelleen tyypillisintä näkymää. Pieni paatti seilaa majesteettisen jäävuoren edustalla. Mihin se on matkalla? Veikkaan, että kohti tuntemattomia seikkailuja…

Tamara Piilola. Kuva: Päivi Kiiski

Tamara Piilola. Kuva: Päivi Kiiski

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s