Päivittelyä

Päivi Kiiski toimii kuvataidejohtajana Turun museokeskuksessa. Rakastaa koiria, elokuvia ja ympäristötaidetta. Inhoaa maksalaatikkoa, kylmyyttä ja siivoamista.

Maria Pariisilainen – Koko Maailman Äiti

1 kommentti

Irina Zatulovskajan näkemys Maria Pariisilaisesta

Irina Zatulovskajan näkemys Maria Pariisilaisesta

”Naisia venäjän kulttuurihistoriassa” on vuonna 2014 julkaistu artikkelikokoelma, jossa esitellään venäläisten naisten asemaa ja poikkeusyksilöiden toimintaa Katariina Suuren ajoista aina 2000-luvun glamourtähtiin asti. Kirjasta voisi poimia vaikka miten monta mielenkiintoista hahmoa, mutta pureudun tässä blogitekstissäni vain yhteen henkilöön: Maria Pariisilaiseen. Maria tunnetaan runoilijana, kuvataiteilijana, Venäjän ensimmäisenä naisteologina, yhteiskunnallisena radikaalina, ortodoksisena reformiajattelijana, nunnana, natsien vastustajana ja yli uskonnon rajoitusten toimivana lähimmäisenrakkauden apostolina. Maria Pariisilaisen elämäntyö oli poikkeuksellinen ja hän työskenteli poikkeusolosuhteissa. Hän ei mahtunut mihinkään valmiisiin kehyksiin, vaan loi koko elämänsä ajan synteesejä erilaisten maailmankatsomusten ja elämänkäytäntöjen ristiaallokossa. Sosialisteille hän edusti taantumusta, aikansa uskonnollisille virtauksille hän puolestaan näyttäytyi liian punaisena. Maria Pariisilaisen elämää on tutkittu ja tulkittu monenlaisten toimijoiden taholta, mutta tutkittavaa riittää. FT Elina Kahlan artikkeli tuo mielestäni kypsän ja tasapainoisen näkemyksen tämän Venäjän kulttuurihistorian ”suuren unohdetun” elämään.

Maria Pariisilainen oli alkuperäiseltä nimeltään Jelizaveta Pilenko. Avioliittonsa kautta Kuzmina-Karavajeva ja sittemmin Skobtsova. Hän syntyi vuonna 1891 Riikassa venäläiseen, yhteiskunnallisesti valveutuneeseen sivistyneistöperheeseen. Vuonna 1905 levottomuuksien aikana hänen rakas isänsä kuoli ja perhe muutti Pietariin. Vuonna 1908 Maria tutustui runoillassa symbolistirunoilija Aleksandr Blokiin, josta hän löysi ensimmäisen ”profeetan” elämäänsä. Samaan aikaan kun seurusteli näiden nk. Venäjän hopeakauden runoilijoiden kanssa, hän aloitti opinnot marxilaisessa opintopiirissä. Maria hakeutui myös yksityisoppilaaksi pappeja kouluttavaan Pietarin hengelliseen akatemiaan ensimmäisenä sinne hyväksyttynä naisena. Runoilijapiireissä Maria seurusteli mm. Osip Mandelstamin ja Anna Ahmatovan kanssa. Vuonna 1911 hän oli mukana Nuorten liiton kuvataiteilijoiden näyttelyssä maalauksellaan ”Gorynyts –käärme”. Seuraavana vuonna hän julkaisi esikoisrunokokoelmansa ”Skyyttien pääkallot.” Vähitellen Marian kiinnostus avantgardistiryhmiä kohtaan viileni, sillä hän koko intelligentsijan ja kansan välisen juopan liian syväksi.

Maria solmi äkkipäätä avioliiton juristi Dmitri Kuzmin-Karavajevin kanssa, mutta pian hän jätti puolisonsa yhtä yllättäen kuin oli hänet puolisokseen ottanutkin. Maria synnytti aviottoman tyttären vuonna 1913 ja vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen hän liittyi sosiaalivallankumoukselliseen puolueeseen. Puolueen päätavoitteena oli sosialisoida maat ja jakaa ne köyhille talonpojille. Maria valittiin Anapan varakaupun-ginjohtajaksi ja sittemmin kaupunginjohtajaksi. Maria toimi puskurina kaupunginduuman ja bolshevikkien välillä, mutta sekasortoisten vaiheitten jälkeen hän päätyi pakolaiseksi vähän ennen kuin rajat sulkeutui-vat.

Maria oli uudelleen avioitunut entisen kasakkapäällikön, Daniil Skobtsovan kanssa ja hän synnytti tälle pakomatkan aikana kaksi lasta. Pakomatka päättyi 1924, jolloin perhe pääyi lukuisten venäläisten pako-laisten mukana Pariisiin. Anastasia-tyttären kuoltua aivokalvontulehdukseen puolisot päätyivät asumuseroon ja Maria päätti omistautua sosiaaliseen työhön ja kehitti tälle vaihtoehdolle ortodoksisen vaihtoehdon: hän halusi vihkiytyä nunnaksi. Tässä yhteydessä siviilinimi Jelizaveta varsinaisesti vaihtui Ma-riaksi, Maria Egyptiläisen mukaan. Kirkollisen vihkimyksen myötä Maria halusi tulla ”koko maailman äidiksi”. Nunnana Maria matkusteli mm. Baltian luostareissa, mutta hänen vaikutelmansa olivat kriittisiä. Luostarit olivat hänestä liian sisäänpäin kääntyneitä eivätkä vastanneet oman aikansa haasteisiin. Kerät-tyään kokemuksia Maria perusti Pariisiin naisten asuntolan, joka toimi myös kulttuurikeskuksena. Marian kuvataiteellinen toiminta keskittyi kristillisiin aiheisiin ja hänen erittäin persoonallisia töitään oli esillä mm. emigranttiortodoksien kirkossa. Toisen maailmansodan aikana Maria toimi aktiivisesti Ranskan vastarin-taliikkeessä ja järjesti mm. juutalaisille keksittyjä kastetodistuksia. 1943 Maria jäi toiminnastaan kiinni ja hänet vietiin Ravensbruckin keskitysleirille, missä hänet surmattiin vuonna 1945. Silminnäkijöiden todistuksen mukaan äiti Maria astui kuolemaan vietävien joukkoon vapaaehtoisesti ja pelasti näin parempikuntoisen naisen, jonka lapset olivat vielä elossa. Puna-armeija vapautti leirin kuukautta myöhemmin.

Maria Pariisilaisen ajattelu oli kiinteässä yhteydessä venäläisen modernismin hopeakauteen, mikä oli vastaliike aiemmille materialistisille ja nihilistisille virtauksille. Monet hopeakauden taiteilijoista halusivat korvata kalkkeutuneeksi kokemansa kirkollisuuden utooppisella pyrkimyksellä kokonaisvaltaiseen elä-mäntaiteeseen, jossa taiteilijan elämä ja tuotanto sulautuisivat yhteen. Vladimir Solovjevin uskonnollisfi-losofinen ajattelu halusi korvata ortodoksisuuden universaalilla uskonnolla ja hän kehitti käsitteen ”Sofia” ilmentämään jumaluutta neljäntenä prinsiippinä, feminiinisessä ulottuvuudessa. Maria sai suuresti vaikut-teita Solovjevilta ja hänelle universalismi edusti ennen kaikkea kristinuskon ja juutalaisuuden välistä sovi-tusta. Pariisissa toimi useita uudistusmielisiä ortodoksisia ajattelijoita kuten Nikolai Berdjajev ja Sergei Bulgakov ja Maria pohti yhdessä heidän kanssaan kirkon uudistumistavoitteita ja käytännöllisiä hengelli-sen elämän kysymyksiä. Mariaa puhutteli erityisesti ortodoksiaan liittyvä yhteisöllisyys, sobornost ja näin hän löysi sovinnon henkilökohtaisen kilvoittelun ja lähimmäisten auttamisen välillä.

Äiti Marian toiminnan ja kirjoitusten taustalla vaikuttivat ankarat poliittiset hegemoniakiistat: Moskovan patriarkaatti katkaisi vuonna 1930 välinsä Pariisin emigranttikirkkoon, mikä johti suuriin vaikeuksiin ja kirkolliseen hajaantumiseen. Pariisin piispanistuin onnistui kuitenkin siirtymään Konstantinopolin eku-meenisen patriarkaatin alaisuuteen, ateistisen neuvostovallan painostuksen ulottumattomiin.

1930-luvun puolessavälissä Maria perusti asuntola- ja palveluyhteisön ja hän taisteli maahanmuuttajille tasa-arvoisen oikeuden terveydenhuoltoon. Maria toimi kirjallisuuspiireissä sekä venäläisten psyykkisesti sairaiden avustuskomiteassa.

Yhteisöllisyyden ja rakkauden kaksoiskäskyn lisäksi Maria Pariisilainen korosti aineellisuuden, ”äiti maan” ja ruumiillisuuden merkitystä ihmisen pyhittymiselle. Esimerkkinä arkisen ja taiteellisen luovuuden pyhittämisestä voi mainita kirkon koristelemisen köyhillä materiaaleilla, omin voimin. Peltisistä kurkkupurkeista tehtiin kynttilänjalkoja ja ikonit maalattiin ilman pohjustusta edullisilla väripigmenteillä. Nykylukija saattaa kavahtaa Äiti Marian joidenkin pamflettien Venäjä-keskeisyyttä, slavofiilisyyttä. Ne on syytä tulkita aikansa kontekstissa, Maria tulkitsi Ranskan emigranttikirkon työn messiaaniseksi, venäläisen kulttuurin pelastamiseksi bolshevikkien terrorismilta.

Äiti Marialle on 1980-luvulta lähtien myönnetty erilaisia kunnianosoituksia. Mm. Israelin valtion tunnustus juutalaisten auttamisesta ja pelastamisesta ja Neuvostoliiton tunnustus antifasistisesta työstä toisen maailmansodan aikana. Ekumeeninen patriarkaatti on kanonisoinut Maria Pariisilaisen, mutta Venäjän kirkko ei ole toistaiseksi julistanut häntä pyhäksi. Taustalla saattavat olla Marian radikaalit vaatimukset juutalaisten ja kristittyjen yhteyden palauttamisesta. Äiti Marian taiteellinen toiminta ei ole kuitenkaan saanut riittävästi tunnustusta johtuen mm. siitä, että hänen teoksiaan on tuhoutunut niin paljon. Taidekir-jailunsa hengellistä ulottuvuutta Maria on kuvannut seuraavalla runolla:

”Toisenlaisessa hiljaisuudessa
rukoilen Jumalaa,
kirjon loputonta kuviota.

Hitaasti minua kuljettaa punainen lanka halki erämaan
yli sinertävien vetten.

Kirjon keskelle oliivipuiden
tummia ristejä, kalastajia.
Meren aavan, sinitaivaan,
punakylkiset kalat, välkkyvän veden.

keskelle sineä kyyhkyn lennon
kimmeltävän sädekehän
keskelle tähtien peiton

Saatanan lyödyksi saan,
kun kullalla kirjon
miekkani iskut.”

Marian perinnön erityisyys on siinä intohimossa, jolla hän eli. Nykypäivinä voi todeta, että Maria Pariisi-laisen hahmo on kasvanut ylikansalliseksi itsenäisen ajattelun ja elämän rohkeuden vertauskuvaksi. Nykyisin Äiti Marian tuotanto on aktiivisen tutkimuksen kohde. Hän oli niin monella alueella pioneeri: femizatulovskajanistinä, uskonnonfilosofisten kysymysten pohtijana, taiteilijana, teorian ja elämänkäytäntöjen tinkimättö-mänä yhteen sovittajana.

Mikäli kiinnostuit Äiti Marian elämästä, voit lukea hänestä lisää Elina Kahlan ja Irina Zatulovskajan teok-sesta ”Tuli ja valo – Kertomuksia pyhistä naisista”

Mainokset

One thought on “Maria Pariisilainen – Koko Maailman Äiti

  1. Hmm, enpä ole tuollaisesta julkaisusta aiemmin kuullutkaan. Kiitos vinkistä, kuulostaa sellaiselta joka kiinnostaisi itseänikin. Mielenkiintoiselta kuulosti jo tuo Maria Pariisilaisen tarina.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s