Päivittelyä

Päivi Kiiski toimii kuvataidejohtajana Turun museokeskuksessa. Rakastaa koiria, elokuvia ja ympäristötaidetta. Inhoaa maksalaatikkoa, kylmyyttä ja siivoamista.

Kollaasien alkemiaa

Jätä kommentti

Kollaasien alkemiaa

Riikka Puronen on helsinkiläinen kuvanveistäjä (s.1968), jonka tuotantoa ajanjaksolla 2005-2013 esitellään nyt uutena, komeana taidejulkaisuna. Kirja on runsaasti kuvitettu ja siihen ovat kirjoittaneet FT Juha-Heikki Tihinen ja Veli-Matti Saarinen.

Itse tutustuin Purosen tuotantoon ensimmäisen kerran runsaat 10 vuotta sitten, jolloin hänen ”Sirenan kielet” –niminen julkinen taideteoksensa julkistettiin Myllypuron metroaseman yhteydessä, prosenttitaidehankkeena. Tätä veistosta voi katsoja jopa soittaa, sillä veistoksen osia käänneltäessä niistä kuuluu vaimea ääni. Taiteilija on saanut teokseen vaikutteita tiibetiläisistä rukousmyllyistä, joita sekä munkit että maallikot pyörittävät hyvän karman kartuttamiseksi. Koska veistoksen yhteydessä ei ole käyttöohjetta, pelkään, että suurin osa ohikulkijoista ei kuitenkaan hoksaa teoksen auditiivista ulottuvuutta.
Rujon dekoratiivinen veistos noudattaa Purosen yleisesti soveltamaa estetiikkaa, joka ei päästä katsojia helpolla. Taiteilijan veistokset ovat kuin keskellä jonkinlaista alkemistista prosessia, osittain muotoutumassa –tai toisinpäin havaittuna- osittain tuhoutumassa.

Toisaalta, osa teoksista näyttäytyy eräänlaisina raotettuina aarrekammiona. Maksimalistisen runsaat detaljit puhuttelevat katsojan alitajuntaa ja kokonaisuudesta hahmottumattomat osat on helppo mielikuvi

Sirenan kielet. Kuva: Helsingin taidemuseo

Sirenan kielet. Kuva: Helsingin taidemuseo

Gardening random forms. Kuva: Jussi Tiainen

Gardening random forms. Kuva: Jussi Tiainen

tuksessaan täydentää. Taiteilija erottelee ja rinnastaa monenlaisia muotoja ja mitä ihmeellisempiä materiaaleja. Tihinen muistuttaa Purosen taiteen äärellä taiteen alkemistisista ulottuvuuksista: taide voi muuttaa epäaidon aidoksi, arjen juhlaksi ja ihmetyksen oivallukseksi.puronen 2

Purosen taiteellinen ilmaisu on villiä, hänen teoksiaan on vaikea vangita täsmällisiin määrittelyihin. Käy-tetyt muodot assosioituvat muistin toimintaan. Muistot eivät virtaa mieleemme eksakteina, vaan koemme välähdyksenomaisia fragmentteja kauan sitten tapahtuneista asioista. Purosen oudot muodot ovat kuin kaupunkiarkeologisia löytöjä: mikä tämä on? Mihinkähän tätä on käytetty? Esineet puhuvat meille suo-raan, mutta välittävät myös tiettyjä voimia: paino, keskipakoisvoima, sulaminen, murtuma, aaltoilu…20150505_13210puronen

Keräsen taide vaatii, mutta myös palkitsee. Olemassaolon arvoituksellisuus on saanut hänestä vahvan tulkin.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s