Päivittelyä

Päivi Kiiski toimii kuvataidejohtajana Turun museokeskuksessa. Rakastaa koiria, elokuvia ja ympäristötaidetta. Inhoaa maksalaatikkoa, kylmyyttä ja siivoamista.

Politics is back!

Jätä kommentti

Poliittisuus taiteessa merkitsee 2000-luvulla jotain aivan muuta kuin 1970-luvun perinteinen puoluepolitiikka. Vasemmiston ja oikeiston rajat ovat häilyviä ja keskiössä on mm. seksuaalipolitiikka, feminismi ja ympäristöaktivismi. Postmodernin ajan taidenäyttelyitä yllättävän harvoin markkinoidaan poliittisina. Pitkästä aikaa tämä näkökulma on selkeästi esillä Suomen Valokuvataiteen museon uudessa ”Kolmanteen polveen” –näyttelyssä. Näyttelyn yhteydessä järjestetään myös poliittisen valokuvan festivaalit, joten tarjolla on paljon yleisötilaisuuksia ja muuta oheisohjelmaa.

1000px_PVF_MeeriKoutaniemi

Kuva: Meeri Poutaniemi

Days of melancholy_6WEB1000px

Kuva: Tatiana Vinogradova. Sarjasta ”Days of Melancholy”

Näytelyssä on esillä teoksia Farzana Wahidyltä, Tuomas Linnalta, Tatiana Vinogradovilta, David Magnussonilta, Sara Hornigilta, Meeri Koutaniemeltä ja Alex Matsilta. Näyttelyn nimi viittaa aiheisiin, joiden vaikutukset ulottuvat pitkälle seuraaville sukupolville. Samalla osa kuvista kertoo mahdollisuuksista muutokseen.

Meeri Koutaniemi lienee katsojille tunnetuin näyttelyn valokuvataiteilijoista. Hänen naisten ympärileikkauksia käsittelevä kuvasarjansa herätti viime vuonna valtavasti huomiota ja kiistelyä. Osa katsojista tulkitsi Koutaniemen työt sosiaalipornoksi, toiset taas merkittävästi kantaa ottavaksi poliittiseksi teoksi. Koutaniemi itse kuvailee näkökulmaansa seuraavasti: ” Haluan ymmärtää naisen seksuaalisuutta ja luoda valokuvan ja tutkimuksen kautta yhtymälinjoja naisen seksuaalisuuden kontrolloimisen ja naisen yhteiskunnallisen aseman välille. Tavoitteenani on tuoda mahdollisimman monipuolinen kirjo tietoa ympärileikkauksen lähtökohdista sekä tarinoita naisten selviytymisestä ja oikeuksiensa puolesta taistelemisesta”.

From the series "Purity" by David Magnusson.

Kuva: David Magnusson. Sarjasta ”Purity”

Sara Hornig kuvaa leipäjonojen kantamuksia ja Tatiana Vinogradova seksuaalisten vähemmistöjen elä-mää Venäjällä. Ehkä hätkähdyttävin kokemus on David Magnussonin ”Purity” –sarja. Taiteilija on kuvannut kaksoismuotokuvia isistä ja tyttäristä nk. purity ball –juhlan yhteydessä. Tapahtuman ideana on vahvistaa juhlallisesti tyttären lupaus pysyä neitsyenä aina avioliiton solmimiseen asti. Isän tehtävänä on tukea tässä tytärtään. Magnussonin kuvien maailma on tavattoman kaukana pohjoismaisista seksuaalikäsityksistä ja itse koen muotokuvat outoudessaan miltei perversseinä. Näissä valokuvissa tytär on pukeutunut ikään kuin isänsä morsiameksi ja kohtaukset näyttävät ensi silmäyksellä hääkuvilta. Mieleen nousee kysymys: miksei pojille järjestetä vastaavanlaisia juhlia äitinsä kanssa.

Farzana Wahidyn kuvat afganistanilaisen naisen arkielämästä raottavat tätä suljettua elämänpiiriä. Hänen sukupuolensa mahdollistaa pääsyn naisyhteisöjen sisälle. Kuvissa on naisia, joilla ei ole mitään valtaa omaan elämäänsä, mutta kuvissa esiintyy myös naisia, jotka omilla valinnoillaan taistelevat perinteitä vastaan ja tasa-arvon puolesta. Vuonna 2004 Wahidystä tuli ensimmäinen afganistanilainen naispuolinen valokuvajournalisti, joka työskentelee kansainväliselle kuvatoimistolle.

(2009) Bhopal Second Disaster

Kuva: Axel Masi. Sarjasta ”Bhopal second disaster”

Alex Masin kuvat kertovat Bhopalin kaasukatastrofin seurauksista, jotka vaikuttavat sukupolvesta toi-seen. Vaikeasti vammaisten lasten katsominen hätkähdyttää ja teollisuusonnettomuuden vaikutukset tuntuvat siirtyvän johdannaisineen pitkälle tulevaisuuteen. Saastunut vesi uhkaa alueella edelleen 30 000 ihmistä, mutta vuonna 1984 tapahtuneen onnettomuuden uhrit eivät ole saaneet vieläkään mitään korvauksia yhdysvaltalaiselta Union Carbide –yhtiöltä. Masi perustelee kuvausprojektiaan seuraavasti: ”Dokumenttivalokuvan kautta voimme kokea läheisemmiksi hyvinkin kaukana olevat ihmiset, jotka kohtaavat vakavia ongelmia. Tämä on polku hitaaseen, mutta varmaan muutokseen ihmisten maailman-kuvassa ja käytöksessä. Valokuvalla on ihmisten tietoisuuden herättämisessä ja herkistämisessä rooli, johon mikään muu väline ei ole toistaiseksi yltänyt”.

perhealbumi_penny_600px

Kuva ja teksti: Susanna Kekkonen & Anna-Sofia Berner. Sarjasta ”Perhealbumi”

Valokuvataiteen museon projektihuoneessa on esillä kokonaisuus, joka tukee hienosti ”Kolmanteen pol-veen” –näyttelyn teemoja. Susanna Kekkosen ”Perhealbumi” käsittelee yhä yleistyvämpien avioerojen vaikutuksia seuraaviin sukupolviin. Pääosissa ovat lapset, jotka kutsuvat yhteiskuvaan henkilöt, jotka lasten itsensä mukaan kuuluvat heidän perheisiinsä. Anna-Sofia Berner antaa lapsille myös äänen. Hän on haastatellut 15 perheeseen kuuluvia lapsia, joista jokaisella on yksilöllinen näkemys perhesuhteista. Esillä on monimuotoinen kavalkadi Extended family –otoksia. Jotkut lapset kutsuvat perhekuvaukseen molemmat vanhempansa uusine kumppaneineen. Toiset vain esim. sisaruksensa tai ison joukon ystäviä ja lähisukulaisia. Ydinperhe alkaa olla katoava luonnonvara, mutta näyttely kertoo lasten selviytymisestä ja oman paikan etsimisestä muuttuvissa tilanteissa. Kaikki tarinat eivät pääty parhaalla mahdollisella tavalla. Hanna (s.1979) kertoo: ”Kun lähdin kotoa, otin irtiottoa perheestä. Kävi tietenkin niin, etten päässyt niitä asioita pakoon”.

Suosittelen kaikille tutustumista Suomen Valokuvataiteen museon koskettaviin poliittisiin kuviin. Esillä on lisäksi hieno retrospektiivi Leena Sarasteen elämäntyöstä valokuvaajana ja tutkijana.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s