Päivittelyä

Päivi Kiiski toimii kuvataidejohtajana Turun museokeskuksessa. Rakastaa koiria, elokuvia ja ympäristötaidetta. Inhoaa maksalaatikkoa, kylmyyttä ja siivoamista.

Nautiskelua väreillä…

3 kommenttia

Created with Nokia Smart Cam

Kati Immonen Kuva: Päivi Kiiski

Turkulainen pitkän linjan akvarellitaiteilija Kati Immosen avaa uudessa näyttelyssään galleria Joel-lassa ihmisen ja eläimen välistä suhdetta. Eläimet kuvataan antropomorfisesti , ihmisen kaltaisina maailman tarkkailijoina ja kommentoijina. Maalaukset ammentavat satukuvien suloisuudesta, mutta puhuvat nykymaailman ajankohtaisista kysymyksistä kuten luonnon saastumisesta ja turkistarhauk-sesta. Immosen värimaailma on omaperäinen, yhtä aikaa raikas ja täyteläinen, ja hänen teostensa äärellä voi todella puhua kuvien kuluttamisesta – nautiskellen.

Vesiväriä pidetään helposti hieman vanhanaikaisena ja rajoittavana tekniikkana, mutta esim. Ruot-sissa toimiva Akvarellimuseo on venyttänyt tekniikan mahdollisuuksia kaikkiin mahdollisiin suuntiin. On vapauttavaa, että nykyinen jälkimoderni aika voi sulkea syleilyynsä myös Immosen kaltaisen ”kuvittavan” taiteilijan.

Created with Nokia Smart Cam

Helena ja Pirkko Mikkola tulkitsemassa Kati Immosen teoksia. Kuva: Päivi Kiiski

Taiteilija kertoo itse työskentelystään seuraavaa: ”Vesiväri pakottaa tekemään jonkinlaisen suunni-telman tai päätöksen maalauksesta jo etukäteen – valkoista paperia ei saa enää takaisin kun kerran on mennyt sitä sorkkimaan. Tämä on ollut minulle helpotus, jonkinlainen päättäväisyys ja mahdolli-suuksien rajoittaminen, se että ei voi loputtomasti muuttaa ja vetkuttaa ja venyttää päätöksiä maala-uksen suunnasta”. Immonen jatkaa: ”Jonkinlainen yhteinen nimittäjä maalauksilleni voisi olla vesi-värin ominaisuuksien, keveyden, läpikuultavuuden ja harmittomuuteen liittyvän kulttuurisen paino-lastin käyttäminen osana työskentelyä. Siinä mielessä työskentelyni ei oikeastaan ole kovin paljoa muuttunut vuosien varrella vaikka aiheet ja kiinnostuksen kohteen ovatkin vaihdelleet. Työskentelyni on tainnut kulkea kehämäistä reittiä pitkin: välillä tekee mieli vain maalata ja nauttia väreistä ilman sen suurempaa sisältöä, välillä innostaa jonkin teeman kautta työskentely”.

Kärpännahka

Kärpännahka. Kuva: Kati Immonen

Kerjäläisorava

Kerjäläisorava. Kuva: Kati Immonen

Akverillemaalaus on Suomessa tänä päivänä tosi yleinen harrastus. Niinpä tutustunkin Immosen näyttelyyn turkulaisen amatöörimaalari Helena Mikkolan kanssa. Mikkolaa kiehtoo eturivin akvarelli-taiteilijoiden töissä paitsi (hyvässä mielessä) kuvitusmaisuus, myös vinksahtanut, jopa brutaali ai-hemaailma. Kalervo Palsa ja Olli Lyytikäinen ovat hyviä esimerkkejä tälläisista ”pahoista pojista”. Kuvitusmaisuutta puolestaan pidetään taiteessa helposti liian kesynä ja tyttömäisen ”söpönä”, mutta Mikkola korostaa, että lastenkirjojen kuvamaailma teki häneen syvän vaikutuksen ja itse asiassa johdatti hänet taiteen maailmaan. Carl Larsson, Rudolf Koivu ja Elsa Beskow kuuluivat ja kuuluvat edelleen hänen suosikkitaiteilijoihinsa. Itse näen erityisesti Beskow-vaikutusta myös Kati Immosen viimeisimmissä teoksissa. Akvarellitekniikka on ihanteellinen harrastajalle, jolla ei ole erillistä työhuonetta taiteen tekemiseen. Kuivumista ei tarvitse odottaa pitkään ja teokset on helppo säilyttää pienessä tilassa. Oma lukunsa ovat akvarellileirit, joissa voi yhdistellä luonnossa maalaamisen ja matkan viehättävään kulttuurikohteeseen.

Talo ja terassi

Talo ja terassi Kuva: Kati Immonen

Koetamme Helena Mikkolan kanssa löytää näyttelystä omia suosikkiteoksia. Oma suosikkini on ”Kärpännahka” –niminen teos, jota voi lukea kahdella eri tavalla. Puunoksalla huolettomasti makai-leva kärppä kertoo maalaukseen kirjoitetulla tekstillä, että hänkin haluaa pukeutua kuin kuninkaalli-set. Samanaikaisesti katsoja saattaa katsella kärpän turkkia omistuksenhalu silmissään: miten mah-tavan turkin tuosta eläimestä saisi itselleen… Keskustelemme Helena Mikkolan kanssa myös mui-hin teoksiin piilotetuista merkityksistä. ”Kerjäläisorava” on taiteilijan mielestä sääliä herättävä reppa-na, joka värjöttelee kylmyydessä ja yrittää suojella takanaan olevaa puuta. Mikkola kehittää teok-seen aivan toisenlaisen tulkinnan. Orava onkin itse asiassa ovela jemmaaja. Puun takana on taatusti varasto kerättyjä pähkinöitä, mutta lisää pitäisi saada kerjättyä tekeytymällä viluiseksi ja sääliä herättäväksi.

On vapauttavaa, että taiteilijan intentioista huolimatta nykypäivän katsoja saa ihan luvalla löytää teoksista lisämerkityksiä. Katsomistilanne on siis tavallaan demokratisoitunut ja teokset jäävät usein salaperäisiksi tai monitulkinnallisiksi..

Seuraavan kerran Kati Immosen taiteeseen pääsee tutustumaan keväällä Wäinö Aaltosen museossa, jossa esitellään eturivin turkulaisia taidemaalareita. Suosittelen Joellan näyttelyä ja toivon, että mahdollisimman moni löytäisi tiensä myös Wäinö Aaltosen museoon.

Mainokset

3 thoughts on “Nautiskelua väreillä…

  1. Ihan uusi taiteilijanimi itselleni, kiitos esittelystä. Tässä on jotain mistä pidän. 🙂

  2. Kiva että löytyi uusi taiteilija!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s