Päivittelyä

Päivi Kiiski toimii kuvataidejohtajana Turun museokeskuksessa. Rakastaa koiria, elokuvia ja ympäristötaidetta. Inhoaa maksalaatikkoa, kylmyyttä ja siivoamista.

Lappu luukulle

Jätä kommentti

Suomen Lähetysseuran museon Kumbu-kumbun kokoelmat on luovutettu Museovirastolle. Esinekokoelma, noin 9 000 esinettä, liitetään osaksi Suomen kansallismuseoon kuuluvan Kulttuurien museon kokoelmia ja valokuvakokoelma, noin 160 000 kuvaa, osaksi Museoviraston kuvakokoelmia.

Syksyllä 2014 alkoi kuulua kummia museoalalta. Suomen Lähetysseuran museo Kumbu-kumbu ilmoitti ulkoistavansa kokoelmienhoidon, sillä kokoelmien ylläpitäminen ei tila-, henkilöstö- ym. resurssien vuoksi ollut enää mahdollista. Viime vuonna myös Lönnströmin taidemuseo tiedotti, että perinteinen museotoiminta tulee lakkaamaan ja museotiloista luovutaan. Tilalle ollaan kehittämässä uusia tapoja tukea kuvataidetta ja taiteilijoita.

Suomen vanhimman etnografisen museon, Suomen Lähetysseuran muse¬on Kumbu-kumbun toiminta siis päättyi vuoden 2014 lopussa. Suomen Lähetysseura luovutti museon kokoelmat Museovirastolle sekä kulttuurihistoriallisista että taloudellisista syistä. Osana Suomen kansallismuseon kokoelmia esineistö on osa kansalliskokoelmaa ja kokoelmien säilymisen edellyttämä hoito ja säilytys voidaan turvata. Osa Kumbu-kumbun vanhoista työntekijöistä jatkaa Suomen lähetysseuran palveluksessa. Ilmeisesti muissa tehtävissä.

Suomen Lähetysseuran museon noin 9 000 esineen kokoelmissa on esineitä yli 20 maasta eri puolilta maailmaa. Huomattava osa on Kiinasta ja Namibiasta. Esineet kertovat sekä eri kulttuureista että Suomen Lähetysseuran historiasta. Ne kerto¬vat myös suomalaisten kontakteista muihin kulttuureihin jo 150 vuoden takaa.

Kyselen Museoviraston pääjohtaja Juhani Kostetilta, onko näin suuria kokoelmaluovutuksia tapahtunut aikaisemmin. Kostet vastaa, että ei ainakaan hänen virkakautensa aikana, mutta hän epäilee ettei tämän mittaluokan lahjoituksia ole ylipäätään aikaisemmin tapahtunut. Kostet valaisee hieman lahjoituksen taustaa:
”Osa Suomen lähetysseuran kokoelmista oli jo aikaisemmin päätynyt Museoviraston haltuun, joten tämä jatkolahjoitus oli hyvin perusteltu. Se täydentää – paradoksaalisesti – toisen lakkautetun museon, Museoviraston alaisen nk. Kulttuurien museon kokoelmia. Kulttuurien museo toimi aina vuoteen 2014 asti Tennispalatsin tiloissa, josta se fuusioitiin osaksi Kansallismuseota vuodenvaihteessa.” Aika monimutkaisia nämä museokuviot nykyään – sanoisin.

Museovirastolla on rajalliset mahdollisuudet ottaa uusia lahjoituskokoelmia vastaan. Kaikkien lahjoitusten ja ylipäätään hankintojen tulee tukea Kansallismuseon ja Museoviraston päivitettyä kokoelmastrategiaa. Näinhän asia on nykyään muissakin museoissa. Esim. Turun museokeskus ei ota vastaan lahjoituksia, joilla ei ole selkeää yhteyttä nykyiseen kokoelmastrategiaamme.

Mitä mahtavat tehdä ne lukuiset pienet museot, jotka parhaillaan kamppailevat olemassaolonsa puolesta? Lahjoitusten potentiaalisia vastaanottajia on vähän, sillä kaikki museot säästävät henkilöstökuluissa ja tilavuokrissa. Mikäli kokoelmia halutaan pitää aktiivisesti käytössä ja asiakkaiden saavutettavina, on museoiden panostettava myös ammatilliseen henkilökuntaan. Vaikka kansainvälisen museojärjestön ICOM´in eettisissä ohjeissa kielletään kokoelmien myynti, epäilen, että tulemme vielä näkemään paitsi lisää sulkeutuvia museoita, myös kokoelmien myyntejä. Ylimääräisiä mesenaatteja kun ei ainakaan Suomessa ole liiemmälti tarjolla.

Created with Nokia Smart Cam

Riippumaton ajattelija. Kuva: Ulla Bergman

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s