Päivittelyä

Päivi Kiiski toimii kuvataidejohtajana Turun museokeskuksessa. Rakastaa koiria, elokuvia ja ympäristötaidetta. Inhoaa maksalaatikkoa, kylmyyttä ja siivoamista.

TYÖN LOPPU ??

Jätä kommentti

Eurovaalipäivänä 25.5.2014 toimittaja Anssi Miettinen julkaisi mielenkiintoisen artikkelin tilastollisiin menetelmiin perustuvasta ”latenttien luokkien analyysistä”. Kyseessä on kutkuttava ajatusleikki, jossa heitettiin historian romukoppaan kaikki nykyiset puolueet ja luotiin tarkalleen kansalaisten mielipiteiden ja arvojen mukainen uusi puoluekartta. Ajatusleikki perustui vahvaan tilastolliseen analyysiin Helsingin Sanomien eurovaalivastauksista.

 Ajatusleikki  siis ”buuttaa” eli  käynnistää uudelleen poliittisen järjestelmän ja organisoi puoluekentän vaihtoehtoisesti kolmen puolueen, neljän puolueen ja viiden puolueen järjestelmiin. Tulosten analysointi  kertoo karua kieltään siitä, miten vaikea vanhojen puolueiden on uudistua ja heijastaa kansalaisten todellista arvomaailmaa. Lähes kaikkien nykyisten puolueiden sisällä on suuria linjaerimielisyyksiä, mutta puolueet ovat nalkissa historiallisesti kehittyneessä järjestelmässä. Nykyisten puolueiden linjat ja mielipiteet muuttuvat siis hitaammin kuin kansalaisten mielipiteet. Vasta kun paine kasvaa sietämättömän suureksi, kartalle nousee uusia voimatekijöitä, niin kuin Suomessa Perussuomalaiset. On kuitenkin tavattoman korkea kynnys saada uutta puoluetta kartalle.

Jatketaanpa ajatusleikkiä hieman pidemmälle ja otetaan aikaperspektiiviksi vaikka 20 vuotta. Tällä kertaa ennustajaeukkona toimin minä ja ennustan, että 20 vuoden kuluttua yli 70 prosenttia suomalaisista on pois siitä tuotannollisesta työstä, jota nykypuolueet vanhasta tottumuksesta arvostavat yli kaiken, siis tavaroiden ja tuotteiden valmistuksesta.Robotit ja automaatio hoitavat tuotannolliset työt, jos jotakin Suomessa ylipäätään mitään enää valmistetaan. Tuotanto, automaatio ja investoinnit tapahtuvat jo nyt pääasiassa muualla kuin Suomessa ja muutosvauhti senkun kiihtyy. Sama kehitys näyttää koskevan myös palvelusektoria, sitä joka bruttokansantuotteeseen lasketaan ja johon nykypuolueet siksi myös tulevaisuuden toiveensa perustavat. 70 prosenttia suomalaisista tulee siis olemaan työttöminä tai pätkätöissä – puuhastelemassa.

Amerikkalainen taloustutkija Jeremy Rifkin kävi jo vuonna 1997 Suomessakin markkinoimassa kirjaansa Työn loppu. Rifkin arvioi, että valtaosa töistä loppuu automaation johdosta. Hän ehdotti maailmanlaajuista automaatioveroa, jolla mahdollistettaisiin ihmistyön vähenemisestä huolimatta julkinen tulo. Silloin Nokia-huumassa elinkeinoelämän ja ministeriöiden edustajat huusivat kuorossa, että turhaa puhetta, Suomi kyllä pärjää.

Ekonomisti Stefan Folster toteaa tuoreessa tutkimuksessa, että Ruotsissa noin 2,5 miljoonaa työpaikkaa pystytään muuttamaan automaattisiksi seuraavan kahden vuosikymmenen aikana. Tutkimuksen mukaan työntekijät korvataan jatkossa automaateilla etenkin kaupan ja asiakaspalvelun aloilla. Folster ja ekonomisti Lars Hultman tutkivat eri ammattikuntien yhteyttä koneellistumiseen vuonna 2013. Tutkimuksessa tarkasteltiin kaikkiaan 702 ammattia, joista 53 prosenttia pystytään muuttamaan automaattisiksi tulevina vuosina, tutkimustuloksessa ennustetaan. Ekonomistit teettivät tutkimuksen yhdessä Ruotsin strategisen tutkimuksen yhdistyksen SSF:n kanssa. Tutkimus on julkaistu SSF:n verkkosivulla.

 Entä keitä nämä kaikki miljoonat työttömät ja pätkätyöläiset tulevaisuudessa ovat? Heitä ovat henkilöt, jotka eivät ole välittömässä taloudellisesti tuottavassa työssä: mm. työttömät, eläkeläiset, kotiäidit, hoivaajat, syrjäytyneet, opiskelijat, väitöskirjojen tekijät, vapaaehtoistyötä tekevät, epäkaupalliset taiteilijat sekä kulttuurin ja harrasteiden parissa ilman pääasiallista ansaintatarkoitusta toimivat ihmiset. On mielenkiintoista nähdä, ryhtyykö jokin uusi voimaryhmä ajamaan juuri tämän suuren kansanryhmän asioita vai taipuvatko nykyiset puolueet vastaamaan väistämättömästi muuttuvan maailman haasteisiin.

 Ennustajaeukko ei ota kantaa siihen, miten yhteiskunnan pyörittäminen 20 vuoden kuluttua tullaan rahoittamaan. Maailma muuttuu liian nopeasti. Tuntuu kuitenkin siltä, että ennemmin tai myöhemmin on pakko ottaa käyttöön jonkinlainen kansalaispalkka tai perustulo, jota luonnehditaan myös negatiiviseksi tuloveroksi. Tämä järjestelmä yksinkertaistaisi huomattavasti nykyisiä monimutkaisia tukijärjestelmiä ja toisi byrokratiassa säästöjä. Perustulo olisi myös positiivinen signaali ihmisen arvostamisesta, oli hän sitten taloudellisesti tuottavassa työssä tai vapaaehtoistyössä. On mielenkiintoista seurata, miten käy Sveitsin kansanäänestyksen, jossa pian päätetään siitä, otetaanko kohtuullinen kansalaispalkka käyttöön ja milloin.

 Yksi suurimpia haasteita tulevassa kehityksessä on päätöksentekijöiltä ja tavallisilta kansalaisilta vaadittava suuri ASENNEMUUTOS. Suomalainen yhteiskunta on arvomaailmaltaan niin työkeskeinen, että työttömiin suhtaudutaan toisen luokan kansalaisina, joilla hädin tuskin on ihmisarvoa. On kuitenkin kansantaloudellisesti ja inhimillisesti ottaen traagista, jos suuri osa yhteiskunnasta päästetään syrjäytymään ja heidän potentiaaliaan ei pystytä käyttämään. Tähän väistämättömään kehitykseen varautuminen tulisi aloittaa siis sekä päättäjien että kansalaisten asenteiden muutoksella.

 Tuottava palkkatyö, bruttokansantalouden kasvu, ei enää olisi ainoa arvostuksen mittari, vaan yhteiskunnan ja ihmisten arvo mitattaisiin myös muilla mittareilla –  niillä, jotka edistävät yhteisön henkistä ja fyysistä hyvinvointia, ei vain materiaalista kuten nyt. Itse näen kulttuurityöllä suuren potentiaalin tarjota paljon vapaa-aikaa omaaville työttömille mielekästä tekemistä, yhteisöllistä toimintaa ja mahdollisuutta kehittää itseään. Luovan alan toimijoiden mobilisointi kohentaisi koko yhteiskunnan hyvinvointia. Taiteen keinoin on mahdollista kohentaa myös ympäristön viihtyvyyttä ja arkiestetiikkaa.

 Toukokuun 22. päivä 2014 taloustieteen nobelisti, professori Edmund Phelps vieraili Suomessa kertomassa suomalaisille yritysjohtajille, poliittisille päättäjille ja startup-kentän vaikuttajille joukkokukoistuksesta. Joukkokukoistus (massflourishing) tarkoittaa materiaalista hyvinvointia, jonka keskiössä ovat itsensä toteuttaminen, henkilökohtainen kehittyminen ja merkityksellisyyden tunne. On aika siirtyä kohti ihmiskeskeistä talouskasvua. Tämä vaatii kuitenkin käsitteiden ja käsien heiluttelun lisäksi toimintaa. Siis konkreettisia askeleita. Suosittelen sivustoa joukkokukoistus.fi.

 Elämme suurta yhteiskunnallista murrosta. Paitsi poliittisten puolueiden, myös jokaisen ihmisen valinnat ja kansalaisaktiivisuus voivat kuitenkin muuttaa tulevaisuuden suuntaa – tai vähintään tapaa, jolla suhtaudumme väistämättömiin muutoksiin.

Kuvateksti: Riippumaton ajattelija. Kuva: Ulla Bergman

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s