Päivittelyä

Päivi Kiiski toimii kuvataidejohtajana Turun museokeskuksessa. Rakastaa koiria, elokuvia ja ympäristötaidetta. Inhoaa maksalaatikkoa, kylmyyttä ja siivoamista.

Hilma af Klint ja henkisyys taiteessa

2 kommenttia

Hilma af Klint, Hilma Af Klint…  Avasi melkein minkä hyvänsä laatulehden vuoden alussa, törmäsi sensaatiomaisena löytönä pidettyyn abstraktin taiteen uranuurtajaan af Klintiin (1862-1944). Af Klintin laaja näyttely avataan Helsingin juhlaviikkojen aikaan Taidehallissa, mutta alkupaloja taiteilijan tuotannosta on voinut käydä bongaamassa jo keväällä Espoon modernin taiteen museo EMMA:ssa

Kuva

Hilma af Klintin muotokuva

Joissain artikkeleissa todetaan että Moderna Museet´in tuottama näyttely esittelee ensi kertaa laajasti ruotsalaistaiteilijan teoksia. Tämä tieto on pakko korjata, sillä todellisuudessa af Klintin töitä on Suomessakin ollut esillä jo aikaisemmin. Viimeksi koko museon käsittävässä suurnäyttelyssä Wäinö Aaltosen museossa ja Liljevalchsin taidehallissa, Tukholmassa vuonna 2000. By the way, myös Mariko Morin teoksia on ollut esillä Wäinö Aaltosen museossa, vaikka tiedotusvälineet kertovat, että hänen teoksiinsa pääsee nyt ensimmäistä kertaa tutustumaan Suomessa, Galleria Forsblomissa.

Wäinö Aaltosen museossa esitettiin af Klintin nk.  temppelimaalaukset miltei kokonaisuudessaan. Kyse on 193 maalauksesta, jotka syntyivät osin automaattikirjoituksen ja -maalaamisen tuloksena vuosina 1906-1915. Sarjan avulla pääsee lähelle af Klintin työskentelyä ja okkultistista ajattelutapaa, joissa 1800-luvun lopun uushenkisyys sekoittuu figuratiiviseen ja abstraktiin kuvakieleen muodostaen monimutkaisen kokonaisuuden. Af Klintin henkioppaiden ohjauksessa maalaamat teokset sisältävät orgaanisia värikenttiä ja geometrisiä kuvioita: sisäkkäisiä kolmioita ja ympyröitä, kieppuvia spiraaleja. Taiteilijan symbolit ovat osittain tuttuja teosofiasta – kuten henkiseen kehitykseen liittyvät joutsen ja simpukkamuodot – osittain aivan af Klintin omaa symbolikieltä. Af Klint kirjoitti muistiin symboleidensa merkityksiä, mutta ne vaihtuivat yhtä mittaa. Toistuvia aiheita olivat kuitenkin henki ja materia sekä muut dualiteetit, joissa toista ei voida esittää ilman toista.

Kuva

Hilma af Klint, Mänsklig kyskhet, 1915. Wäinö Aaltosen museon näyttelyjulkaisu. Kuva: Päivi Kiiski

Hilma af Klintin näyttelyn järjestäminen Turussa oli luontevaa, sillä edesmennyt Åbo Akademin taidehistorian professori Sixten Ringbom on ehkä enemmän kuin mukaan muu edistänyt abstraktin taiteen henkisten lähtökohtien ymmärtämistä. Ensimmäinen vuosituhannen vaihteen uushenkisyyden esittely tapahtui vuonna 1986, jolloin Yhdysvalloissa toteutettiin laaja ”The Spiritual in Art: Abstract Painting” -näyttely. Ringbom toimi tässäkin näyttelyssä asiantuntijana.

Viime aikoina on pohdiskeltu, tulisiko Hilma af Klintin taidetta ylipäätään rinnastaa abstraktin taiteen uranuurtajien kuten Kasimir Malevits´in ja Wasily Kandinskyn lähtökohtiin. Mediaalisten ja mystisten kokemusten visualisoiminen kun oli af Klintille tärkeämpää kuin taiteen ilmaisukielen kehittäminen. Itse rinnastaisin hänet näkijänä varhaisiin naismystikkoihin kuten Hildegard Bingeniläiseen, Pyhään Birgittaan ja Teresa Avilalaiseen sekä tietysti teosofian äitiin Helena Blavatskyyn. Erityisesti Hildegard Bingeniläinen monipuolisena maalarina ja säveltäjänä tulee mieleeni tarkastellessani af Klintin kosmologiaa. Hildegard sai näkynsä suoraan Jumalalta, Hilma af Klint puolestaan henkivoimilta.

Palatakseni takaisin EMMAn näyttelyyn, Hilma af Klint esiteltiin siinä osana Feel the Spirit –näyttelyä. Voima-lehteen kirjoittavan Erkki Pirtolan tavoin hiukan vierastan taiteilijan rinnastamista Joseph Boeysiin, Olafor Eliassoniin, Jussi Nivaan ja Silja Rantaseen.  Olisi sen sijaan ollut kiehtovaa nähdä af Klintin teosten rinnalla ”De Fem” –niminen taiteilijaryhmä, joka af Klintin hengessä ja ohjauksessa maalasi visionääristä taidetta 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. On kuitenkin todennäköistä, että olisi ollut erittäin työlästä – ellei suorastaan mahdotonta – löytää näitä taidehistorian unholaan jääneiden naistaiteilijoiden teoksia.

Yksi kiinnostava vaihtoehto olisi ollut esitellä tämän päivän antroposofisten ja teosofisten taiteilijoiden teoksia. Jo meiltä Suomesta olisi löytynyt vaikkapa Meinert Steensen ja Peter Elsner. Nagashila Hämäläisenä tunnettu buddhalaistunut taidemaalari kirjoitti uusimpaan Taide-lehteen kiinnostavan artikkelin af Klintistä. Minun mielestäni Nagashila itse esoteerisia aiheita suosivana taiteilijana olisi sopinut loistavasti esiteltäväksi Af Klintin rinnalle. Nagashila on niin mielenkiintoinen taiteilija, että toivottavasti saamme joskus tulevaisuudessa nähdä hänen tuotantoaan museonäyttelyn muodossa.

Kuva

Peter Elsner. TV:tä katsova perhe. Tässä teoksessa näkyy myös Hilma af Klintin suosima polariteetti. Elsner noudattaa  Rudolf Steinerin ajatuksia ja esittää samassa kuvasssa lusifeeriset ja ahrimaniset voimat. Toiset teoksen yläosassa, toiset teoksen alaosassa. Kuva: Peter Elsner

Kuva

Nagashila Hämäläinen: CCC.DSC. Kuva: Nagashila

Entä löytyykö tämän päivän filosofiasta tukea taiteen henkisille merkityksille? Sveitsiläinen filosofi Alain de Botton omistaa  kirjassaan Uskontoa ateisteille kokonaisen luvun taiteelle ja taidemuseoille. Hänen mukaansa taiteen tehtävänä on muistuttaa kaikkein tärkeimmistä asioista. Taidemuseot voisivat olla tämän päivän kirkkoja ja myös niiden tilojen käytön pitäisi palvella henkistä kehitystämme. Esimerkkinä tilojen käytöstä de Botton visioi esim. Lontoon Tate Moderniin kokoelmaesittelyn, jossa olisi oma sali kärsimykselle, myötätunnolle, pelolle ja rakkaudelle. Kaikkein lähimmäksi taivasta hän sijoittaisi itsetuntemuksen gallerian. ”Miten tulla tietoisiksi itsestämme, miten muistaa antaa anteeksi ja rakastaa, miten säilyttää herkkyys kaikelle sille tuskalle, jota aina vain vaivojen vaanima lajimme kokee tällä aina vain uhanalaisemmaksi käyvällä planeetalla”, kirjoittaa filosofimme.

Hienoja ajatuksia, mutta itse vierastan taiteessa liikaa ohjelmallisuutta ja osoittelua. Henkisyyteen kuuluu myös vapaus ilmaista hengenlentoa kurittomilla ja ristiriitaisillakin tavoilla. Tervetuloa Hilma af Klintin näyttely, mutta eläköön myös täysin vapaa ja pidikkeetön taide. Loppukanettina haluaisin kuitenkin todeta, että af Klintin taiteesta pystyy nauttimaan, vaikka ei olisi perillä hänen okkulttisesta maailmankuvastaan. Kauniit värit ja muodot puhuvat sellaisenaan harmonian ja kauneuden kieltä.

Koska EMMA:n näyttelyssä ei saanut kuvata af Klintin teoksia, kuvitan tekstini vain Wäinö Aaltosen museon näyttelyjulkaisun kannen muodossa. Hilma on innoittanut paitsi nykytaiteilijoita, myös pukusuunnittelijoita. Ohessa vielä esimerkki tästä.

Kuva

Acnestudios: Hilma af Klintin inspiroima puku ja laukku. Kuva: Acnestudios.

 

Mainokset

2 thoughts on “Hilma af Klint ja henkisyys taiteessa

  1. Joo, tietämys mitä ”periferiassa” tapahtuu on aika olematonta, hyvä Päivi että oikaiset vääriä tietoja.

    Tosiaan Sixten Ringbom oli esoteeristen vaikutteiden expertti ja kävimme muistaakseni molemmat hänen uskomattoman hienoilla luennoilla 80-luvun alussa. Tein Sixtenistä kahden aukeaman haastattelun juuri näistä asioista Taide -Lehteen 4/1983. Siinä Sixten mm. tuo esiin sen tosiasian että ensimmäiset abstraktikot kuvataiteessa (esim. Kandinsky) pelkäsi kuollakseen sitä että heidän teoksensa tulkittaisiin ”koristeeksi” ja siksi oli tärkeätä tällainen esoteerinen ”sisältö”.

    Olen itse sitä mieltä että silloin ei kehitelty ”abstraktia” taidetta vaan se ”esitti” spirituaalisia tasoja (Kandinsky, Mondrian, Malevich, Kupka ja Klint, vaikka muistaakseni Sixten ei häntä silloin maininnut?). Sixten kertoi että näistä vaikutteista haluttiin vaieta koska pelättiin että se tekisi abstraktista taiteesta naurettavaa touhua.
    Kun kysyin Sixteniltä suomalaisista taiteilijoista, jotka olisivat saaneet vaikutteita esoteerisitä opeista niin hän mainitsi Gallen-Kallelan ja Heikki Virolaisen. Nämä olisivat siis ollut paljon luontevampia kun nämä nyt Emmassa Klintin kumppaneiksi valitut.

    Nämä energiat vaikuttavt nykytaiteessakin ja muistan miten istuin useita iltoja Anish Kapoorin kanssa 80-luvulla kun hän oli Suomessa. Pohdittin justiinsa näitä asioita ja hän paljasti oman linkkinsä Yves Kleinin kautta esoteerisiin oppeihin.

    • Joo, samoilla kiinnostavilla luennoilla käytiin 1980-luvulla! Heikki Virolainen tosiaan taisi itsekin olla teosofi ja hänhän viljeli erityisesti Kalevalan esoteerista tulkintaa.
      Jännä, miten paljon koristelua on pelätty ja pelätään edelleen. 1970-luvun yhteiskunnallisen taiteen aallonharjalla puolestaan pelättiin kaikkea ”henkistä”. ettei vaan olis tullut leimatuksi taantumukselliseksi ja hörhöksi…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s